Milloin esihistoria loppuu ja historia alkaa? - Vanha Eurooppa vaa’an kielen asemassa

Yksi tapa erottaa historia ja esihistoria toisistaan on tutkia, onko ajalta jäänyt kirjallisia lähteitä tai mainintoja. Historian syntyminen edellyttää siis kirjoitustaidon keksimistä. Kirjoitustaito on taas  syntynyt tarpeesta merkitä ylös, välittää viestejä. Näin kirjoitussymbolit voidaan erottaa esimerkiksi ornamenteista, jotka ovat enemmän olemassa esteettisin perustein. Kirjoitus representoi eli edustaa jotain, sen tehtävä on kantaa merkitystä, joka on luettavissa ja toistettavissa. Kirjoitustaito syntyi niin uskonnon kuin yhteiskunnallisten rakenteiden käytännön tarpeisiin, kuten kalenterin pitämiseen ja kirjanpitoon, arkistointiin, uskonnollisten rituaalien  ynnä oppien luomiseen ja siirtämiseen.

Historian ja esihistorian erottamisessa keskeisempi ja laajempi määrittelevä tekijä on sivilisaation käsite. Sivilisaatiolla tarkoitetaan korkeakulttuuria, tai korkeata kulttuurista identifioitumista ja laajentumista. Sivilisaation määritelmä ei kuitenkaan ole asenteeton tai täysin neutraali. Esimerkiksi edelleen arkikielessämme vallitseva sanonta: ”Tuo on kivikautista!” , viittaa käsitykseen, jonka mukaan sivistyksen vastakohta on ns. esihistoria, keräilijä-metsästäjät ja muut villimmät yhteisöt. Tieteen paradigma eli vallitseva tapa jäsentää tietoa ja ajatella, määrittelee sen mitä pidämme korkeakulttuurisena toimintana ja mitä emme.

Nykyaikainen tutkimus moderneine menetelmineen on antanut paljon tietoa muinaisista sivilisaatioista. Yhä etenevän tutkimustiedon myötä meidän pitäisi tarkentaa ja laajentaa käsitystämme siitä, mitkä kulttuurit kuuluvat muinaisten eli ennen antiikkia vallinneiden sivilisaatioiden pariin. Lue lisää varhaisista sivilisaatioista aihetta käsittelevästä blogista!

Kun katsotaan saavutuksia, jotka syntyivät kauan sitten Vanhassa Euroopassa (n. 6000 eaa.) ”pitkään esihistoriallisena pidetyssä ajassa”, voidaan vain ihmetellä, miten kekseliäitä ihmiset olivat jo pari tuhatta vuotta ennen Mesopotamian tai muinaisen Egyptin kulttuurien syntyä. Vanhan euroopan kulttuuripiiriin on kuulunut nykyinen Balkan, Unkrainan länsiosa sekä Kreikka. Tältä alueelta löydettyjen vanhojen keksintöjen joukosta on tunnistettu muun muassa seuraavia keksintöjä:

- auran käyttö peltotöissä;

- ruukuntekijän dreija;

- kaksikamarinen polttouuni, jota käytettiin ruukuntekoon sekä metallivaluun;

- metallien valuttaminen (kuparia, kultaa);

- kaksikerroksiset talot;

- laivanrakennustaito (merenkulkua varten);

- suurkaupungit, joissa asui arkeologien arvion mukaan 7.000 tai jopa yli 10.000 ihmistä;

- kirjoitustaito; (Lue lisää kirjoitustaidon synnystä Euroopassa)

- kalenteri ajanlaskua varten.

Kun kysytään tutkijoilta, ovatko nämä saavutukset historian indikaattoreita vai kuuluvatko ne esihistoriallisen ajan piiriin, vastaus on yksimielinen ja yksiselitteinen. Nämä saavutukset edustavat historian kehitystasoa. Ne eroavat selkeästi esihistoriallisista kausista. Tietysti ei ole epäilystäkään, etteikö näin olisi. Siitä huolimatta sivilisaatioiden tutkimuksessa tematisoidaan saavutukset Mesopotamiassa, Vanhassa Egyptissä, Vanhassa Kiinassa ja Vanhassa Indus-kulttuurissa, mutta Vanha Eurooppa jää tavallisesti tutkijoiden tutkakuvan ulkopuolelle.

Kuvassa oleva arkeologinen kohde Solnitsata sijaitsee Balkanilla. Tämä kaupunki on ollut olemassa jo viidennellä vuosituhannella eaa. Se on ollut paksun kivimuurin sisällä. Kaupungin asukasluvuksi on arvioitu yli 300. Sen rakentamisen syyksi arvellaan suolaa, joka on ollut merkittävä kauppatavara.

Tähän päivään asti luokitellaan Vanhan Euroopan kautta (6000-3000 eaa.) esihistoriaksi ja väitetään, että historia Euroopassa alkoi vasta pronssikaudella (n. 3000 eaa.). David Graeber ja David Wengrow toteavat kirjassaan “The dawn of everything” (2021): Sivilisaatioiden tutkijat eivät ole vieläkään ottaneet huomioon, että maailman vanhimmat suurkaupungit syntyivät Vanhan Euroopan alueella (nykyisessä Länsi-Ukrainassa ja Moldovassa).

Miksi Vanhan Euroopan aika ohitetaan, vaikka siellä kukoistivat yllä mainitut saavutukset ja ajalta on havaittavissa sivilisaatiolle kuuluvat korkeakulttuuriset piirteet?

Saattaa olla, että yksi seikka estää suoraa kosketusta Vanhan Euroopan kategorisointiin ja se selittää myös tieteilijöiden kosketuspelkoa tutustua kyseiseen aihepiiriin. Traditionaalisen kaavamaisen määritelmän mukaan sivilisaation kehitystaso saavutetaan seuraavilla ehdoilla: Kulttuurista löytyy sosiaalinen hierarkia (köyhät-rikkaat, naiset-miehet yms.), eliittivalta sekä valtioon viittaavia rakenteita (hallitsijat-alimmaiset). Tämä määritelmä pätee, kun ajatellaan Mesopotamiaa, Vanhaa Egyptiä tai Vanhaa Kiinaa. Mutta kaavamainen määritelmä ei päde, kun puhutaan sivilisaatioiden joukkoon hyväksytystä Vanhasta Indus-sivilisaatiosta. Siellä mainitut kriteerit puuttuvat.

Myös Vanhan Euroopan yhteisö toimi ilman sosiaalihierarkiaa, eliittivaltaa sekä valtion rakennetta, vaikka kaikki muut yllä mainitut innovaatiot oli saavutettu. Vanha Indus-sivilisaatio ja Vanha Eurooppa olivat talousyhteisöjä, joiden kehitystä edisti laaja ja menestyksellinen kauppaverkosto.

Vanhan Euroopan kauppaverkosto oli maailman historian ensimmäinen laaja kauppaverkosto, joka ulottui tuhansia kilometrejä ja yhdisti satoja asutuskeskuksia. Tavaraa kuljetettiin maateitse, jokia pitkin ja meriteitse laivoilla ja veneillä. Kaupanteko mahdollisti vaunujen ja laivanrakennustaidon kehittymisen. Se, mikä tekee Vanhan Euroopan kaupankäynnistä poikkeuksellista on, että kauppaa käytiin ilman yksilöllisen edun tavoittelua ja vaurauden kertymistä yksittäisille sosiaalisille ryhmille. Kaupanteko oli yhteisöllistä ja perustui jakamiselle, vaihtokaupalle, hyville ja rauhanomaisille suhteille. Kauppiaiden mukana levisi tavaroiden lisäksi myös liikelahjat, joita annettiin kaupanteon yhteydessä pitämään yllä hyviä suhteita. Taloudellinen kehitys ei siis perustunut sosiaaliselle eriarvoisuudelle, kuten on totuttu kaavamaisesti ajattelemaan. Olemme tottuneet ajattelemaan, että kaupanteko hyödyttää eliittiä ja kerää varallisuutta vain harvoille ja valituille. Se on osa korkeakulttuurin määritelmää. (Lue lisää Vanhan Euroopan kauppaverkostosta.)

Huolimatta laajasta ja pitkälle kehittyneestä kaupantekokulttuurista Vanhan Euroopan sivilisaatiota ei oteta samalla tavalla huomioon kuin Vanhan Indus-sivilisaatiota historian kirjoituksessa, missä Vanhaa Indus-sivilisaatiota kunnioitetaan sivilisaation statuksella. Miksi käytetään kahta eri mittaa, kun puhutaan kulttuurihistorian vaiheista? Voisiko korkeakulttuurista olla kaupanteko, joka perustuu egalitaariseen yhteisötalouteen? On monta hyvää syytä luopua vanhoillisista kaavamaisista käsityksistä ja omaksua uusia ajattelutapoja.

Nykyään on runsaasti todistusaineistoa ja dokumentaatioita tarjolla. Tieteellinen tutkimus pysyy ajan tasalla, kun annetaan kaavojen ja käsitysten muokkautua vapaina ennakkoasenteista. Uusien laajojen tutkimusaineistojen ja luotettavien todistettujen tulosten perusteella käsityksemme historiasta ja sen sivilisaatioista täydentyy ja määritelmät laajentuvat. 

LÄHTEET:

David Graeber, David Wengrow 2021: The dawn of everything, Allen Lane.

(Saatavana myös suomeksi: käänt. Anna Tuomikoski: Alussa oli, Ihmiskunnan uusi historia, Teos, 2022)

Harald Haarmann: “The rise of civilization and the beginning of history in Europe - Deconstructing outmoded concepts of  ‘prehistory’ In Zeitschrift für Balkanologie 58 (2022). 85-97.

Harald Haarmann 2019: “Mystery of the Danube Civilisation – The discovery of Europe´s oldest civilisation, Marix Verlag.