Viinikulttuuri - Vanhan Euroopan lahja antiikin maailmalle

Nykyisin viiniä viljellään jokaisella mantereella, paitsi Etelämantereella. Sitä tarjoillaan ja juodaan laajasti ympäri maailmaa, lukuunottamatta islamilaisia yhteiskuntia. Tämä blogi käsittelee sitä, mistä on viini lähtöisin ja miten viinikulttuuri on levinnyt?

 Koulukirjoista luetaan edelleen vanhentunutta tietoa viinin alkuperästä. Monissa oppikirjoissa mainitaan, että ensimmäiset viininviljelijät ja valmistajat olisivat olleet kreikkalaisia. Arkeologisten löytöjen mukaan viininviljelyä harjoitettiin kuitenkin jo Vanhassa Euroopassa ennen kreikkalaisia. Viinin viljely ja lopulta viinin valmistus olivat olennainen osa Vanhan Euroopan maanviljelykulttuuria.

Viinin valmistuskulttuuri kehittyi asteittain. Alunperin villiviini kasvoi Mustan Meren pohjois- ja länsipuolella, ja myös Kaukasuksen alueella. Alussa ehkä vain eläimet söivät rypäleitä, ja joskus paikalliset ihmiset saattoivat maistaa hedelmiä. Tutkijoiden aiempi oletus, jonka mukaan “viinin tuotanto metsäviiniköynnöksen rypäleistä alkoi jo varhaisella neoliittisella kaudella, on tieteellisesti todistettu todeksi (Nikolov 2007). Vanhimmat arkeologiset todisteet villiviinirypäleiden käytöstä fermentoituun juomaan, jota paikantuvat Kaukasuksen alueelle (nykyiset Georgia ja Armenia) ja ajoittuvat jo 7. vuosituhannelle eaa. Tuona aikana ei kuitenkaan vielä viljelty viinirypäleitä.

Ensimmäiset todisteet rypäleiden puristamisesta löytyivät nekin Kaukasuksen alueelta (Georgiasta n. 6000 eaa, Länsi-Azerbajdjanista n. 5000 eaa), mutta organisoidusta viinikulttuurista ei vielä silloin voinut puhua. Vanhimmat jäljet säännöllisestä rypäleiden puristamisesta mehuksi viittaavat Vanhan Euroopan sivilisaation aikaan, nykyisen Kreikan alueelle, ja ne ajautuvat kauteen n. 4500 eaa. Viiniä on puristettu mehuksi neoliittisen kauden asutuskeskuksessa Dikili Tashissa, joka sijaitsee Kreikan Makedoniassa.  Kreikkalaiset omaksuivat myöhemmin viinin tuotannon Vanhasta Euroopasta, pelasgiaaneilta. Omaksuttuaan sen he kehittivät viinikulttuuria edelleen ja levittivät viinin tekotaitoa ympäri Välimeren ja Mustanmeren rannikkoa siirtokuntiensa kautta.

Yksi todiste siitä, ettei viininviljely ja valmistus kulttuuri ollut alun perin kreikkalainen keksintö, on tutkia kreikkalaisia lainasanoja. Viininviljelykseen liittyvä sanasto ei ole alkujaan indoeurooppalaista, vaan vanha eurooppalaista alkuperää. Tämä käy ilmi kielen kaikkein vanhimpien kerrostumien substraateista, joihin kuuluu muun muassa seuraavaa sanastoa: oinos ‘viini’, omphax ‘raaka rypäle’, ampelos ‘viini, botrus ‘rypäle’, gigarton ‘rypäleen siemen’, rax ‘rypäle’, thrinia ‘viini (Kreetan)’,  trux ‘fermentoimaton viini, uusi viini, mosti’, trugia ‘makea viini’,  trugao ‘sato (erityisesti kerätään ja puristetaan rypäleitä)’, truge ‘viinin korjuu’, targanon ‘viinietikka (hapan viini)’. Tämä tieto yhdistettynä arkeologiseen tutkimustietoon kertoo siitä, että sanasto viittaa jo pitkälle vakiintuneeseen viininviljelyyn ja jalostukseen. Viinirypäleistä valmistettiin viiniä, uutta viiniä, makeaa viiniä, hapan viiniä eli viinietikkaa jne. Sanastosta välittyy myös viinin viljelyn vaiheita, siemet, raa-at rypäleet, viinin korjuu, viinisato jne.

Kreikkalainen historioitsija Thukydides (k. n. 400 eaa) arvostaa viinikulttuuria sivistyksen merkkinä seuraavasti: “The peoples of the Mediterranean began to emerge from barbarism when they learned to cultivate the olive and the vine”. Kiitos Thukydidekselle, kun hän tunnisti vanhat eurooppalaiset sivistyneiksi ihmisiksi, koska he olivat ensimmäisiä Euroopassa, jotka ryhtyivät kultivoimaan oliiveja ja viiniä. Oliivia puristettiin oliiviöljyksi. Molempien nimet (elaia “oliivi”, oinos “viini”) ovat esi-kreikkalaisia lainasanoja. Ne osoittavat, että molemmat herkut ovat osa Vanhan Euroopan kulttuuriperinnettä. Myös viinin jumalan nimi, Dionysos, ja sen kultti ovat peräisin esi-kreikkalaiselta kaudelta eli sekin on siirtynyt kreikkalaiseen kulttuuriin. Dionysoksen kultti ja siihen liittyvät viinijuhlat olivat yleisiä Kreikassa jo arviolta 700 eaa.

Myytin mukaan Dionysos varttui Nysa-vuoren rinteillä. Tämä vuori, jonka nimikin on esi-kreikkalainen, sijoittuu Boiotian alueella (Keski-Kreikassa). Se oli sade-nymfien vaikutuspiirissä, ja ne kasvattivat nuorta Dionysosta, joka tykkäsi villiviinin rypäleistä ja löysi viinin valmistuksen salaisuudet. Kreikkalaiset kunnioittavat Dionysosta sen takia, että hän paljasti tärkeää taitotietoa ihmisille ja antoi heille arvokkaan lahjan, viinin valmistustaidon.

Nykypäivän Kreikassa suosituin viinilaji on retsina, jolla on se erikoinen ominaisuus, että se maistuu vähän pihkalta. Pihka kuuluu viinin säilytysaineisiin, ja sen käyttö on todistettu viinivalmistuksessa jo varhain, antiikin Kreikan kaudella. Kreikkalaiset ovat siis juoneet retsina-viiniä jo antiikin ajoilta asti. Muinoin kreikkalaisten arkinen aamiainen sisälsi leipäpalan, joka kastettiin viiniin, jotta siihen tulisi enemmän makua. Viinin nauttiminen oli tuona aikana jokapäiväinen asia, se nautittiin usein laimennettuna arkisena juomana. Viiniä käytettiin myös rituaalimenoissa sekä juhlien yhteydessä ruoan kanssa. Suosituimpiin juhliin kuuluivat symposiat, joiden aikana meno johti usein rankkaan juoppotteluun.  

Viinin historia antiikin Kreikan ajalta eteenpäin tunnetaan hyvin. Kun kreikkalaiset perustivat siirtomaita ympäri Aigeian merta ja Välimeren rannikoilla, aina Espanjaan saakka, viinikulttuuri levisi kolmella mantereella: Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa. Etruskilaiset ja roomalaiset perivät tätä kulttuuria ja levittivät sitä vielä laajemmin, Keski-Eurooppaan asti. Siirtolaiset veivät viinikulttuuria siirtomaihin eri puolelle maailmaan, ja eri mantereella kehittyi omat viinikulttuurin paikalliset traditiot.

LÄHTEET

Haarmann Harald (2019)  “Mystery of the Danube Civilisation – The discovery of Europe´s oldest civilisation, Marix Verlag.

Nikolov Vasil (2007) “Kultur und Kunst des vorgeschichtlichen Trakiens.” Lettera Publisher.