Tatuointi ja kehon koristelut - Vanhojen eurooppalaisten ‘muotikikka´

Tässä blogissa sukellamme tatuoinnin varhaishistoriaan. Tatuointi ja leimojen käyttö kehon koristeluun ovat ikivanhoja traditioita, jotka ovat monen kulttuurin perinnettä vielä tänäkin päivänä. Joissakin maissa ja kulttuureissa kehon koristelu leimojen tai tatuoinnin avulla spiritualistisena toimintana on jatkunut nykyaikaan asti, kuten esimerkiksi Uudessa Seelannissa maori-kansan parissa on harrastettu kasvojen koristelua. Kasvojen koristeet välittävät tietoja siitä, mihin sukuun ihminen kuuluu ja mikä on hänen statuksensa yhteisössä. Marokkolaiset naiset käyttävät kasveihin pohjautuvaa hennaa, kun he koristelevat omia käsiään. Hennan väriaine saadaan hennapensaan (Lawsonia inermis) lehdistä, kun niitä kuivatetaan. Hindulaisissa rituaaleissa ja juhlissa tunnetaan myös hennatatuointiperinne. Mehndi symboloi ikuista rakkautta, onnea ja avioliiton siunausta, juhlatunnelmaa ja sen uskotaan suojaavan myös ”pahalta silmältä”. Näitä tatuointeja tehdään erityisesti häissä, Diwalissa ja tärkeissä rituaaleissa.

 Vanhassa Euroopassa tekstiilien valmistus alkoi jo monta tuhatta vuotta sitten. He olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät pystysuoraa kangaspuuta. Tekstiileihin painettiin koristeita leimojen avulla. Leimat valmistettiin savesta. Niiden päähän kaiverrettiin erilaisia symboleja ja kuvioita. Samat leimat olivat käytössä, kun ihmiset koristelivat omaa kehoaan ja tekivät väliaikaisia, pois kuluvia tatuiointeja.

Leimojen käyttö on laajalti dokumentoitu. On hyvin todennäköisestä, että Vanhan Euroopan aikana harrastettiin myös neulojen avulla tehtyjä pysyviä tatuointeja. Tatuoinnit eivät luonnollisestikaan ole säilyneet, mutta saamme osviittaa siitä, millaiset ihon koristeluja käytettiin Vanhassa Euroopassa katsomalla koristeltuja figuriineja.

Tämän Serbiasta löydetyn antropomorfisen terrakotta-figuriinin keskivartaloon on kuvioitu kulmikas spiraali, käsivarsia koristavat pienet renkaat sekä viivat, jotka jatkuvat kaulalle ja muualle vartaloon. Figuriini on peräisin Vinča-kulttuurin ajoilta, n. 5000 – 4500 EAA.

Leimojen käyttö on laajalti dokumentoitu. On hyvin todennäköisestä, että Vanhan Euroopan aikana harrastettiin myös neulojen avulla tehtyjä pysyviä tatuointeja. Tatuoinnit eivät luonnollisestikaan ole säilyneet, mutta saamme osviittaa siitä, millaiset ihon koristeluja käytettiin Vanhassa Euroopassa katsomalla koristeltuja figuriineja. (Lue lisää figuriineista blogissa: Figuriinit kodin rituaaliesineinä ja yhteiskunnan yhteisöllisyyden vahvistajina) Näitä on löydetty runsaasti. Joidenkin figuriinien kehot ovat kokonaisuudessaan koristeltuja. 

Kun puhutaan ‘koristeluista’, termi on oikeastaan epätarkka. Kun kuvioita vertailee, erilaiset kuvalliset motiivit viittaavat siihen, että koristelut liittyivät uskonnon piiriin. Eli visuaalisen ja esteettisen näyttävyyden lisäksi symbolit kantoivat spirituaalista ‘latausta’.

 Yksittäisiä aiheita, symboleita ja kirjoitusmerkkejä on kaiverrettu joidenkin figuriinien otsasta sääriin asti. On havaittu, että tietyt aiheet, merkit ja symbolit esiintyvät vain tietyllä vartalon alueella. Kehon koristeluista on luettavissa vanhojen eurooppalaisten tietoisuus symboliikasta sekä taiteellisuus visuaalisten motiivien käytössä. Samoja symboleita painettiin paitsi iholle, figuureihin myös ruukkuihin ja muihin esineisiin. Mikä kertoo siitä, että kuviointikoristelut oli vallitseva tapa, jolla kenties yhdistettiin ajaton inhimillinen tarve astua henkisyyteen ja kommunikoida jumaluuden, yliluonnollisen kanssa.

Figuriineissa on tunnistettu seuraavanlaista symbolien jakautumista tiettyihin kehon alueisiin:

-Pään alueella ja jaloissa pohkeista alaspäin esiintyy samansuuntaisia pystysuoria tai vaakasuoria viivoja.

-Symboli `V` esiintyy peruskuviona ja/tai numerona vaihdellen seuraavilla alueilla: kaula, rinta, keskivartalo.

-Spiraali, yksinkertaisena tai kerroksisena, esiintyy yleisimmin rinnassa, keskivartalossa, reisillä, pakaroilla.

-Meanderi, yksinkertainen tai kerroksinen, esiintyy seuraavilla alueilla: vatsa, reidet ja pakarat.

-Viivoista muodostetut erilaiset kuviot esiintyvät enimmäkseen olkapäissä ja olkavarsissa, sekä rinnassa.

-Monimutkaiset kuviot ovat hallitsevia alavartalossa, vatsassa ja pakaroissa.

Samoja kuvioita, joilla ruukkuja koristeltiin, käytettiin myös kehon koristeluissa. Cucuteni-trypillian kulttuuri ulottuu Karpaateista Dniesterin alueille keskittyen Moldovaan (n. 5400–2700 eaa.). Kuvassa cucuteni-kulttuurin muokaisia keraamisia ruukkuja. Niistä muokaeltuja tatuointeja. Vasemman puoleinen tatuointi on aseteltu miehen rintakehälle figuriineja jäljitellen niin, että V-kuviot ja viivat asettuvat ylävartalolle ja spiraalit keskemmäksi, rintakehän kohdalle. Oikeanpuoleinen tatuointi on modernisointi viereisessä olevan ruukun spiraalikuviosta.

Uskonnollisten symbolien joukkoon kuuluivat spiraali, siksak-kuvio, V-motiivi eri varianteissa, meanderit. Joissakin konteksteissa eri alan symbolit muodostavat esteettistä kompositiota, kuten kuvalliset motiivit (koristepiiristä) ja kirjoitusmerkit (notaatiopiiristä).

Cucuteni-trypillian kulttuurisia arkeologisia symboleita, joissa naturalistiset aiheet sekoittuvat abstrakteihin ja geometrisiin kuvioihin. Symboleita on käytetty myös kehon koristeluissa.

Visuaaliset elementit eivät olleet ainostaan abstrakteja ja geometrisia, vaan figuriinien koristeluissa esiintyi myös naturalistisia aiheita. Naturalistiset aiheet olivat yhteydessä kulttuurisiin perusaiheisiin. Pääasialliset elementit ja tärkeimmät symbolit voidaan jäljittää aina 7. vuosituhannelle eaa. saakka. Vanhan Euroopan sivilisaatiossa kaikilla aikakausilla suosittuja muotoja olivat esimerkiksi kolmio, siksak, kiila, meanderi, spiraali ja kulmikas, joita kaikkia esiintyy myös ornamenttinauhoina (Haarmann 2019, 193, 196)

Vanhan Euroopan viljelijöiden hengellisessä elämässä tapahtuneessa kehityksessä naispuolisesta suojelija-hengestä kuoriutui suuren jumalattaren kultti 6. vuosituhannelta eaa. alkaen. Suurta Jumalatarta palvottiin kaikilla joka ilmeni kaikkialla luonnossa (Haarmann 2019, 156). (Lue lisää Jumalatar-kultista tästä blogista!)

Jumalattaren kaikkein tärkein attribuutti elämän antajana oli vesi, elämän eliksiiri, luonnon alkukantainen voima. Tämä voidaan hahmottaa monissa eri paikoissa, kuten meressä, veden eri muodoissa… On käärmejumalatar, meren jumalatar, joka on feminiininen olento. Hän pitelee mysteerin avainta käsissään. Veden symboleita olivat muun muassa aaltoileva siksak, meanderi ja spiraali (Haarmann 2019, 163). On hyvä muistaa, että kaikki tulkinnat tuon ajan uskomusjärjestelmistä ja tavoista, ovat enemmän tai vähemmän spekulaatiota, koska meille ei ole jäänyt eksakteja dokumentteja näin kaukaisilta ajoilta. Tietyt kehonosat ovat voineet myös symboloida tiettyjä elämän osa-alueita. Nämä merkitykset ovat kulttuurisidonnaisia.

Vesisymboleita esiintyy figuriinien kehossa juurikin hedelmällisyyteen ja seksuaalisuutta korostavissa kehonosissa, kuten rinnoissa, reisissä, pakaroissa, keskivartalossa (spiraali) tai vatsassa reisissä ja pakaroissa (meanderi). Tästä voidaan summittaisesti tulkita, että tätä hedelmällisyyttä ja elämänvoimaa haluttiin kenties suojella tai parantaa tatuoimalla meanderin tai spiraalin symboli näihin kehonosiin.

Nykyaikaisissa tatuoinneissa on edelleen nähtävissä neonliittinen kuvioimisen tyyli. Tässä kuvassa tehdään käärmetatuointia. Käärme kuvastaa edelleen monille uudistumista ja elämän jatkuvuutta.

Siksak-kuvion voidaan taas tulkita viittaavan nahkansa luovaan käärmeeseen, joka kuvastaa uudistumista ja jatkuvuutta. Elämän jatkuvuutta kuvaa myös kuvioinnin kulku kehossa. Sen voidaan tulkita kuvaavan kenties energian kulkua niin kehossa kuin luonnossakin. Kehoon osiin on myös liitetty erilaisia sielun paikkoja. Kuviointeja on voitu käyttää taitojen tai tietojen sisäistämiseen ja vahvistamiseen, sekä hyvän onnen tai suojan lisäämiseen. Tatuionneissa yhdistyy esteettisyys, ajan taiteelliset ja sprituaaliset merkitykset. Vanhan Euroopan aikaiset ihmiset kantoivat kehossaan samoja symboleita, joilla he koristelivat vaatteensa, esineensä ja figuuriininsa. Tämä kertoo siitä, kuinka sivilisaatiossa rakennettiin yhteinäistä kulttuurillista merkitysjärjestelmää. Samoja kuvioita tatuoidaan vielä nykyisinkin iholle, vaikka vanhat kulttuurilliset merkitykset ovatkin saattaneet unohtua arkisesta muistista.

LÄHTEET:

 Haarmann Harald (2026, tulossa): “Figurines as cultural identifiers in space and time”. Olms.

Haarmann Harald (2019)  “Mystery of the Danube Civilisation – The discovery of Europe´s oldest civilisation, Marix Verlag.