Patriarkaatin vaikutukset jumalatarkulttuuriin – Yhdestä Jumalattaresta moneen ja sukupuolten tasa-arvosta epätasa-arvoon

Voimakasta jumalatarhahmoa palvovia kultteja oli useilla eri alueilla antiikin maailmassa – laajoilla kulttuurialueilla Euraasiassa, Anatoliassa, Lähi-idässä ja muinaisessa Intiassa. Pohjoisen pallonpuoliskon euraasialaisissa kulttuureissa tunnettiin alkukantainen jumalatar. Häntä palvottiin luojattarena, sillä tarinan mukaan hän muuttui vesilinnuksi, jonka munasta kuoriutui maailmankaikkeus. Hän on yhä läsnä antiikin Kreikan myyttiperinteessä, jossa hänet tunnetaan nimellä Eurynome. Euroopan Pohjolaan kuuluvien saamelaisten mytologiassa taas Äiti Aurinko loi maailman. Hänen ”sisarensa” muinaisessa Japanissa on aurinkojumalatar Amaterasu. Hänellä sekä muilla jumalolennoilla oli tärkeä asema ihmisten henkisessä elämässä.    

Luontoäitiä jumaloitiin euraasialaisissa kulttuureissa. Anatoliassa hän oli suuri Kybele, ja Lähi-idässä palvotiin Artemista ja Afroditea. Mesopotamiassa Inanna oli alkukantainen jumalatar, joka muuntui suureksi Ishtariksi. Äitijumalatar oli suosittu muinaisessa Egyptissä. Siellä hän oli Isis, Horuksen äiti. Musta Kali hallitsi uskonnollista elämää ja maailmankuvaa muinaisessa Intiassa, aikana ennen indoeurooppalaisten muuttoliikettä.

Monilla kulttuurialueilla jumalatarkultti yhdistettiin sosiaalisissa suhteissa vallineeseen sukupuolten väliseen tasa-arvoon aikana, jolloin ihmiset vielä olivat tietoisia luontoäidin antimista sekä kunnioittivat luonnollista ympäristöään ja elivät sopusoinnussa sen kanssa. Eteläisessä Anatoliassa sijaitseva Çatalhöyükin muinainen yhteisö (n. 7500–5600 eaa.) on ensimmäinen perusteellisesti tutkittu ja dokumentoitu esimerkki tällaisista elinolosuhteista. Çatalhöyükin suuri jumalatar liitettiin karhuun, kuten myös Artemis myöhemmin. Suuren luontojumalattaren läsnäolon korrelaatio sukupuolten väliseen tasa-arvoon sosiaalisissa suhteissa ilmeni myös Vanhan Euroopan alueella (Tonavan sivilisaatio, 6000–3000 eaa.) sekä muinaisen Indus-kulttuurin alueella (Harappa-kulttuuri, 2600–1700 eaa.). Vastaavanlaiset olosuhteet vallitsivat myös Halafin kulttuurissa Mustanmeren eteläpuolella (5500–4500 eaa.) ennen sumerilaisen kauden alkua.

Jumalatarpalvonnan ja sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta vakaat olosuhteet muuttuivat, kun paimentolaiset saapuivat Euraasian tasangoilta n. 3100 eaa. alkaen. He vaelsivat Vanhan Euroopan alueelle Kaakkois-Eurooppaan sekä länteen päin Keski-Euroopaan. Lähi-idässä tapahtui samanlainen paimentolaisten muuttoliike, kun akkadit lähtivät aavikolta ja valloittivat sumerilaisia kaupunkivaltioita kolmannella vuosituhannella eaa. He toivat mukanaan väkeviä miespuolisia jumalia, kuten Babylonian historiasta tunnetun Mardukin. Vaikka paimentolaiset anastivat valtiovallan itselleen, he eivät onnistuneet nujertamaan paikallisia jumalattaria Euroopassa eikä Aasiassa.

Vanhan Euroopan suurta jumalarta ei hylätty. Hänen sukupuunsa pikemminkin kasvoi, sillä hänen kulttinsa muuntui yhdestä moneen. Antiikin Kreikan vahvat jumalattaret, kuten Athena, Hera, Hestia ja Themis, ovat suuren jumalattaren "tyttäriä". Anatolian ja Lähi-idän muinaisia jumalattaria ei myöskään hylätty. Roomalaiset toivat Kybelen Italiaan, jossa hänen kulttinsa jatkui ja häntä alettiin palvoa nimellä Magna Mater ("Suuri Äiti"). Pietarinkirkko Vatikaanivaltiossa on rakennettu lähelle Kybelen entistä temppeliä. 

Artemistakaan ei hylätty, mutta antiikin Kreikassa hänen persoonallisuutensa jakautui kahtia. Kreikkalaisten jumalten kaanoniin kuului kaksi Artemis-hahmoa, ns. "kaksoset", joilla oli kummallakin omat funktionsa. Yksi oli mahtava jumalatar, jonka kuuluisin temppeli sijaitsi Efesoksessa, ja toinen oli villieläinten jumalatar ja suojelija, jota palvottiin luonnossa. Myös Afrodite kultteineen säilyi, sillä hänen hahmonsa ja funktionsa olivat erittäin vaikutusvaltaisia. Häntä on luonnehdittu "ylen vaikutusvaltaiseksi jumalattareksi, jonka valtapiiriin kuuluu koko Kosmos" (“Dea immensa, il cui regno è l’intero Cosmo”, Vassallo Di Florio). Afrodite omaksuttiin kreikkalaisten jumalpantheoniin ja häneen yhdistettiin rakkauden jumalattaren funktioita, jotka ovat hyvin tunnettuja kreikkalaisesta mytologiasta.

“Kyproksen Afrodite”, kalkkikivifiguriini Souskiousta, Kyprokselta, ajalta n. 3000 eaa. Kuva Marija Gimbutaksen teoksesta “The Language of the Goddess” (1989).

Vaikka jumalattaret onnistuivatkin säilyttämään kilpailuasemansa miespuolisten jumalten kanssa, sukupuolten välinen tasa-arvo hajosi uuden patriarkaalisen järjestelmän ja sosiaalisen hierarkian paineen alla. Tämä aiheutti jännitteitä sosiaalisissa suhteissa, ja miesten ja naisten roolit joutuivat totaaliseen epätasapainoon. Ajautuminen sukupuolten tasa-arvosta kohti epätasapainoa tapahtui niin antiikin Kreikassa, Anatoliassa kuin Lähi-Idässäkin.

Jumalatarkultti ja sukupuolten välinen tasa-arvo korreloivat keskenään ja mahdollistivat vakaat olosuhteet, joissa ihmiset pystyivät elämään ja hengittämään sopusoinnussa luonnon ja kasvusyklin rytmien kanssa. Tämä aiemmin vallinnut tasapaino murtui patriarkaalisen sosiaalisen hierarkian paineen alla, sekä taloudellisen voitontavoittelun nimissä tehdyn tuhoisan luonnonvarojen riistämisen takia. Kulttuurievoluution kannalta merkillinen vastakohta onkin se, että yhtäältä jumalatarkultti jatkoi olemassaoloaan, mutta toisaalta sukupuolten välinen tasa-arvo muuttui epävakaaksi. Tämä hämmentävä seikka on herättänyt paljon kysymyksiä ja on pitkään haastanut tieteellisiä selityksiä. Tutkijat eivät ole vielä esittäneet tyydyttävää hypoteesia, jonka avulla voisi tunnistaa ristiriitaista kehitystä ajavat voimat. On selvää, että tällä tieteenalalla edistyksen täytyy nojautua monialaiseen tutkimukseen, jotta saadaan avattua uusia näkökulmia.

On tarpeen tutkia niitä osatekijöitä, jotka johtivat epätasapainoon ja ihmisten vieraantumiseen luonnollisesta elämänrytmistä. Historiasta kannattaa ottaa opiksi ja hyödyntää tärkeitä oivalluksia, jotta voisimme palata luonnolliseen energiavirtaukseen. Näin herättelemme uudelleen yhteishenkeä, joka tuo maailmaan vakautta, nyt ja tulevaisuudessa.

Harald Haarmann ja Maya Vassallo

Read this blog in English here.