Eurooppalaiset osasivat kirjoittaa jo 2000 vuotta ennen sumerilaisia

Tavanomainen käsitys kirjoitustaidosta on, että sen keksivät sumerilaiset, ja tämä innovaatio levisi Mesopotamiasta muualle maailmaan. Näin koulussakin opetetaan. Uudet kirjoituksen historiaa koskevat tutkimukset viittaavat kuitenkin toiseen suuntaan. Niiden mukaan tämä maailman historiaa mullistava innovaatio keksittiin jopa 2000 vuotta ennen kuin sumerilaiset alkoivat kirjoittaa. Maailman vanhimmat kirjoitukset ovat löytyneet Kaakkois-Euroopasta, Vanhan Euroopan eli Tonavan sivilisaation kulttuurialueelta. Uusien tutkimusten perusteella hahmottuu uudenlainen käsitys kirjoituksen synnystä: ”ex occidente lux” (valo lännestä), vanhan käsityksen ollessa ”ex oriente lux” (valo idästä).

Ensimmäinen arkeologi, joka kiinnitti huomiota ruukkujen pintaan kaiverrettuihin tai maalattuihin merkkeihin tällä alueella, oli unkarilainen Zsófia von Torma, joka suoritti kaivauksia Transilvaniassa (Romaniassa) 1800-luvun lopulla. Hän arveli, että merkkien yhdistelmät olivat viestejä, joilla oli uskonnollinen sisältö. Hän puhui konferensseissa näistä havainnoista, mutta kollegat eivät kuunnelleet häntä. Hän ei voinut todistaa löytöjensä todellista ikää, minkä takia hänen ideansa eivät synnyttäneet keskustelua. Myöhemmin paikalliset arkeologit löysivät yhä enemmän esineitä, joiden pinnassa oli kuvia ja merkkejä. Kukaan ei kuitenkaan osannut selittää niiden merkitystä.

Tilanne muuttui, kun Marija Gimbutas suoritti kaivauksia Kaakkois-Euroopassa 1970- ja 1980-luvulla. Hän huomasi, että Vanhassa Euroopassa käytössä olevien merkkien runsaus oli silmiinpistävä. Eräs Gimbutaksen opiskelija, Shan Winn, tutki Vinča-alueen merkit ja teki aiheesta väitöskirjan, joka ilmestyi vuonna 1981 Kanadassa. Sen otsikossa viitataan esikirjoitukseen (pre-writing). Monet ovat myöhemmin viitanneet siihen ja väittäneet, että Winn ei puhu kirjoituksesta. Myöhemmin, kun Winn osallistui Institute of Archaeomythology:n järjestämään konferenssiin vuonna 2004 Novi Sadissa Serbiassa, keskusteluissa kävi ilmi, että hän itse on ollut aina vakuuttunut, että kyse oli varsinaisesta kirjoituksesta. Hän oli kuitenkin arvellut, että USA:n akateemisissa piireissä 1970-luvulla väitöskirjaa ei olisi hyväksytty, jos hän olisi paljastanut vakaumuksensa. Sen takia hän oli taipunut “neutraaliin” sanavalintaan. Konferenssin jälkeen Winn alkoi kirjoittaa vapaasti Vanhan Euroopan kirjoituksesta. 

Pienoistaulut kirjoituksineen Tărtăriasta (Tărtăria tablets). Transilvania, Romania; noin 5300 eaa.

Parin viime vuosikymmenen aikana on ilmestynyt paljon tutkimuksia, muiden muassa Marco Merlinin monumentaalinen väitöskirja (2009), jotka dokumentoivat esineistöä kirjoituksineen ja tarjoavat analyysit Vanhan Euroopan kirjoitusjärjestelmän rakenteista. Tähän mennessä on dokumentoitu ja selkeästi ajoitettu satoja esineitä (ruukkuja, kulttiesineitä, figuriineja, miniatyyrialttareita), joiden pinnalta löytyy merkkisarjoja, ja kirjoitusten kokonaismäärä ylittää jo 1100. 

Vanhan Euroopan kirjoitusjärjestelmä koostuu noin 720 merkistä, mikä vastaa merkkien lukumäärää muissa vanhoissa järjestelmissä, kuten sumerilaisten nuolenpääkirjoituksessa tai egyptiläisten hieroglyfeissä. Ratkaiseva ero on kuitenkin, että Vanhan Euroopan kirjoitus keksittiin kauan ennen muita kirjoitustraditioita. Sen merkkivarasto on myös originaali, ei siis toiselta kulttuurilta lainattu. Merkkien tarkkaa merkitystä ei voi selvittää, koska ei ole löydetty kaksikielisiä kirjoituksia, joiden avulla se onnistuisi, kuten esimerkiksi egyptiläisten hieroglyfien tapauksessa. Tiedetään kuitenkin, että merkit edustavat kokonaisia sanoja (logografia). Konteksteista voi vain spekuloida, mikä mahtaa olla minkäkin merkin merkitys. Kontekstit sekä esineet, joihin on kaiverrettu tai maalattu kirjoituksia, viittaavat selkeästi kirjoitusten uskonnolliseen käyttöön. Tyypillinen kirjoitusten sisältö saattaa olla esimerkiksi pyyntö “jumalattaren siunausta” tai jokin rukous.

Esimerkkejä Tonava-kirjoituksen merkeistä. Jotkut merkit ovat hyvin kuvauksellisia, ja niiden merkitystä voi spekuloida.

Tonavan sivilisaation kirjoituksen alkuvaihe ajoittuu noin vuoteen 5300 eaa. Kirjoitukset sekä merkkitietoisuus levisivät samoilla väylillä kuin tavarat kaupanteossa. Tonava ja sen sivujoet muodostivat verkoston, ja sen myötä kirjoitus tuli tutuksi Vanhan Euroopan tärkeisiin asuinpaikkoihin.

Vanhan Euroopan kirjoitusjärjestelmä ei koskaan kokonaan kadonnut, vaan se sai noin 2500 eaa. jatkoa minolaisessa kulttuurissa Kreetalla Linear A -kirjoitusjärjestelmässä, sekä Kyproksen vanhimmassa kirjoituksessa (Cypro-Minoan script). Noin 60 % Tonava-kirjoituksen merkeistä siirtyi Linear A -järjestelmään. Kreikkalaiset omaksuivat minolaisilta Linear A -kirjoituksen, joka muokattiin kreikan kielelle sopivaksi, ja siitä tuli mykeneläinen Linear B. Myös nykyisestä kreikkalaisesta aakkostosta löytyy jälkiä Tonava-kirjoituksesta: se sisältää kolme siitä peräisin olevaa merkkiä. Nämä merkit eivät löydy Linear A -järjestelmästä. Se tarkoittaa, että nämä merkit on omaksuttu suoraan mantereella vireessä olevasta Vanhan Euroopan kulttuuriperinteestä.

Madonna Rastista, Romaniasta. Vinčan aluekulttuuri; noin 5000 eaa.

Lue lisää:

Haarmann, Harald (2010). Einführung in die Donauschrift. Hamburg
- (2019). The Mystery of the Danube Civilisation. Wiesbaden
- (2020). Advancement in Ancient Civilizations. Jefferson, North Carolina

Harald Haarmann ja Auli Kurvinen

Read this blog in English here.