Kaikuja Tonavan sivilisaation tasa-arvosta Platonin filosofiassa – Platonin äiti suunnannäyttäjänä

“A woman must recognize that harmony is full of thought and wisdom. For a mind must be thoroughly trained for virtue in order to be just, brave, thoughtful, improved by self-sufficiency, and hateful to empty opinion. From these qualities, a woman gains noble deeds for herself and her husband. Her children and home benefit too. Often there is also benefit for the state if a woman like this governs cities or peoples as we observe in kingdoms.”  

Periktione - On the Harmony of Women

Näin kirjoittaa Periktione, Platonin äiti (n. 400 eaa). Ideologisista ja poliittisista syistä Platonin, kenties äidiltään omaksutut näkymykset naisten ja miesten tasa-arvoisuudesta yhteiskunnassa ja tieteessä ovat jäänyt pitkään huomioimatta filosofian kentällä. Viime aikaiset filosofian tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet tuntemattomaksi jääneen ominaisuuden Platonin ideamaailmassa, nimittäin hänen roolinsa sukupuolten tasa-arvoisuuden edelläkävijänä.

Yhdysvaltalainen filosofi Gregory Vlastos on luonnehtinut Platonin olevan yksiselitteisesti feministi (unambiguously feminist; s. 133, 1994). Kreikkalais-amerikkalainen filosofi Gerasimos Santas taas kuvaa Platonin suhdetta sukupuoliin näin: “Plato was no rights feminist, or a rights advocate at all. But he was a revolutionary about gender all the same” (s. 114 , 2010). Hän tarkentaa, että vaikka Platon ei ollut naisten- tai ihmisoikeuksien puolustaja tai aktivisti, hän ajoi silti vallankumouksellisesti sukupuolten tasa-arvoa.

Platon uskoi yhteiskuntaan, jonka ideaaleina toimivat harmonia ja oikeudenmukaisuus. Hänen ajattelunsa ei sulkenut pois naisia valtion tasavertaisina, päätösvaltaisina jäseninä (mm. Republic, V, s. 160-162) Hänen kannanottonsa naisten ja miesten tasa-arvosta poikkesi selvästi muiden aikalaisten ja myös muiden filosofien mielipiteestä. Platonin aikana monet kreikkalaiset miehet ajattelivat naisilta puuttuvan intellektuaalisia kykyjä ja että siksi heidän heikompi asemansa yhteiskunnassa olisi jotenkin luonnollinen. Kuuluisin tunnettu henkilö, joka edusti tällaista ennakkoluuloa naisten alempiarvoisesta asemasta oli Aristoteles.

Dialogeissa Faidros, Valtio, Lait ja Menexenos Platon kannattaa naisten tasa-arvoa. Hän myöntäisi naisille julkisia tehtäviä valtion hallinnossa ja jopa ehdottaa, että naiset otettaisiin mukaan asepalvelukseen (Lait, kirja VII, Valtio kirja V). Platon vertaa naisten roolia aseiden käyttäjinä skyyttiläisten tapaan kouluttaa naiset taistelijoiksi. Platon myös toimi oman tasa-arvo-käsityksensä mukaisesti. Kun hän perusti kuuluisan Akatemiansa, hän otti sinne myös naisia oppilaikseen. Ainakin kahden naisen nimet tunnetaan: Lasthenia Mantineasta ja Axiothea Phlioksesta.

Platonin ideamaailmassa ei löydy vastakohtaisuutta naisten ja miesten kyvyissä, mutta miksi hän ajatteli eri tavalla kuin muut aikansa miehet?

Yksi selitys löytyy Platonin perhehistoriasta, josta on saatu tietoja filosofin omista teksteistä, aikalaisten kertomuksista sekä filosofian historia-tutkimuksista.

Useammiten raditionaalisessa filosofian historiografiassa sivutetaan tärkeitä faktoja. Filosofian historian kirjoissa puhutaan virheellisesti Platonin kasvatuksesta aivan kuin se olisi ollut samankaltainen kuin muissa aristokraattisissa perheissä. Totuus on, että Platonin kasvatus oli tavallista poikkeava. Platonin äiti ei nimittäin ollut perinteinen perheenäiti, tai muiden aristokraattisten naisten kaltainen. Platonin äiti, Periktione oli itsekin filosofi. Hänet tunnetaan myös filosofian historiassa. Periktionea (elänyt 400 eaa.) pidetään kahden pythagoralaisen traktaten, "Naisen harmonia" ja "Viisaus", kirjoittajana.

Periktionen sukujuuret ovat kiinnostavat. Hänen sukunsa polveutui Solonista, joka antoi Ateenalle 500-luvulla eaa. ensimmäisen lakikoodin. Suvun perustajana pidettiin myyttistä sankaria Heraklesta. Solonin kirjoitukset olivat vielä säilyneet perheen arkistossa Platonin aikana. Platonin ollessa pieni poika hänen isänsä kuoli. Periktione meni tämän jälkeen uudestaan naimisiin, ei rakkauden takia vaan siitä syystä, että saisi holhoojan. Ateenan valtiolain mukaan nainen ei saanut toimia yksinhuoltajana. Platonin isäpuolikaan ei elänyt kauan, ja taas Periktione oli tilanteessa, jossa piti miettiä holhoojaa. Ratkaisu löytyi siten, että Platonin vanhimmasta veljestä Adeimantoksesta tuli nimellinen holhooja. Hän ei kuitenkaan puuttunut Periktionen tapaan kasvattaa nuorempaa veljeä.

Kun Platon kiinnostui filosofiasta, hän seurasi äitinsä jalanjäljissä. Platon oli nuorena harrastanut ahkerasti painia ja olisi voinut jäädä sille uralle. Saamme kuitenkin olla Periktionelle kiitollisia siitä, että painijasta, jota ei kukaan olisi muistanut kuoleman jälkeen, tuli raskaan sarjan filosofi, joka mainitaan laajalti filosofian historian kirjoissa ja on vaikuttanut suuresti koko länsimaisen filosofian kehitykseen. Platonin tie filosofian piiriin rakentui hänen äitinsä näyttäessä suuntaa. Monet ovat pitäneet Platonia kaikkien aikojen tärkeimpänä ajattelijana. Esimerkiksi Alfred North Whitehead on todennut koko filosofian kirjoitusten olevan “a series of footnotes to Plato” (Whitehead 1929, 39). 

Periktione ei vaikuttanut pelkästään omalla kasvatuksellaan poikaansa, vaan hänen kertomuksistaan naisten roolista nuori Platon sai myös vankan käsityksen, että hänen oma äitinsä oli toiminut kriisiaikana itsenäisesti ja oli hoitanut julkisia tehtäviä, jotka kuuluivat tavallisten kreikkalaisten mielestä miehille. Naisten kyvyt ja ponnistukset olivat välttämättömät Peloponnesian sodan aikana (431-405 eaa.), kun julkinen hallinto jäi naisten vastuulle. Periktione toimi maistraattina omalla paikkakunnallaan Lalaia Phokis-alueella, kun hänen puolisonsa ja muut miehet olivat lähteneet sotimaan spartalaisia vastaan. Alueella oli rosvojoukkoja liikkeellä, jotka ahdistelivat ja ryöstivät asukkaita. Periktione oli nimittänyt nuoremman sisarensa Thyian “kenraaliksi”, ja hän koulutti naisia puolustamaan kotejaan ja kaupunkia. Tietoja naisten toiminnasta sodan aikana löytyy alueen aikakirjoista.

Platon tiesi oman perheen historiasta, että naiset ovat yhtä kyvykkäitä kuin miehetkin. Tässä valossa ei tarvitse ihmetellä, miksi filosofi ajoi määrätietoisesti naisten tasa-arvoa. Vaikka Platon ei saanut aikaan muutosta Ateenalaisten mentaliteetissa, olivat hänen ideansa kuin maamerkki tulevaisuudelle. Kun nykypäivän keskusteluissa pohditaan tasa-arvoa, pidämme tasa-arvoa edellytyksenä, josta ei kannata enää väitellä. Pidämme nykyisin itsestään selvänä, että miehet ja naiset ovat intellektuaalisilta kyvyiltään tasavertaisia. Kun kirjoitetaan naisten tasa-arvon historiaa, pitää se aloittaa Platonin ideamaailmasta, jossa ilmentymät eivät automaattisesti rajaa naisia pois filosofian ja älykkyyden parista, vaan ideat ja niiden epätäydellisetkin ilmentyvät eivät ole sidottuja sukupuoliin. Periktionelle vaikuttajana ja suunnannäyttäjänä ei löydy vertaista filosofian historiassa. Voidaan vain spekuloida, että ilman häntä Platonista tuskin olisi tullut yhtä merkittävää ja keskeistä eurooppalaisen kulttuurin ja ajattelun esikuvaa.

Lähteet:

Platon, The Republic, Union Square&Co, 1901, (edit. 2025)

Platon, Teokset osa 6, Lait, Otava, 1999

Gerasimos Santas, Understanding Plato's Republic, A John Wiley & Sons, Ltd., Publication, 2010

Alfred North Whitehead, Process and reality: An essay in cosmology, New York: Macmillan Publishing, 1929

Vlastos, Gregory: Studies in Greek philosophy, vol. II: Socrates, Plato, and their tradition. Princeton: Princeton University Press, 1995