Kaikuja Tonavan sivilisaation tasa-arvosta Platonin filosofiassa – Platonin äiti suunnannäyttäjänä

“A woman must recognize that harmony is full of thought and wisdom. For a mind must be thoroughly trained for virtue in order to be just, brave, thoughtful, improved by self-sufficiency, and hateful to empty opinion. From these qualities, a woman gains noble deeds for herself and her husband. Her children and home benefit too. Often there is also benefit for the state if a woman like this governs cities or peoples as we observe in kingdoms.”  

Periktione - On the Harmony of Women

Periktione (k. n. 365 eaa) oli todistetusti Platonin äiti, ja hänen nimensä liitetään teokseen “On the harmony of women”. Alkuperäinen versio tekstistä ei ole säilynyt. Tuntemamme sisältö on peräisin kahdesta myöhäisemmästä versiosta, jotka ilmestyivät Periktionen nimellä. Taustalla saattaa mahdollisesti vaikuttaa tuntemattomien naisten peitenimet, jotka halusivat kunnioittaa Platonin äitiä.

Ideologisista ja poliittisista syistä Platonin, kenties äidiltään omaksutut näkymykset naisten ja miesten tasa-arvoisuudesta yhteiskunnassa ja tieteessä ovat jäänyt pitkään huomioimatta filosofian kentällä. 

Viime aikaiset filosofian tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet tuntemattomaksi jääneen ominaisuuden Platonin ideamaailmassa, nimittäin hänen roolinsa sukupuolten tasa-arvoisuuden edelläkävijänä. 

Yhdysvaltalainen filosofi Gregory Vlastos on luonnehtinut Platonin olevan yksiselitteisesti feministi (unambiguously feminist; s. 133, 1994). Kreikkalais-amerikkalainen filosofi Gerasimos Santas taas kuvaa Platonin suhdetta sukupuoliin näin: “Plato was no rights feminist, or a rights advocate at all. But he was a revolutionary about gender all the same” (s. 114 , 2010). Hän tarkentaa, että vaikka Platon ei ollut naisten- tai ihmisoikeuksien puolustaja tai aktivisti, hän ajoi silti vallankumouksellisesti sukupuolten tasa-arvoa.

Platon uskoi yhteiskuntaan, jonka ideaaleina toimivat harmonia ja oikeudenmukaisuus. Hänen ajattelunsa ei sulkenut pois naisia valtion tasavertaisina, päätösvaltaisina jäseninä (mm. Republic, V, s. 160-162) Hänen kannanottonsa naisten ja miesten tasa-arvosta poikkesi selvästi muiden aikalaisten ja myös muiden filosofien mielipiteestä. Platonin aikana monet kreikkalaiset miehet ajattelivat naisilta puuttuvan intellektuaalisia kykyjä ja että siksi heidän heikompi asemansa yhteiskunnassa olisi jotenkin luonnollinen. Kuuluisin tunnettu henkilö, joka edusti tällaista ennakkoluuloa naisten alempiarvoisesta asemasta oli Aristoteles.

Dialogeissa Faidros, Valtio, Lait ja Menexenos Platon kannattaa naisten tasa-arvoa. Hän myöntäisi naisille julkisia tehtäviä valtion hallinnossa ja jopa ehdottaa, että naiset otettaisiin mukaan asepalvelukseen (Lait, kirja VII, Valtio kirja V). Platon vertaa naisten roolia aseiden käyttäjinä skyyttiläisten tapaan kouluttaa naiset taistelijoiksi. Platon myös toimi oman tasa-arvo-käsityksensä mukaisesti. Kun hän perusti kuuluisan Akatemiansa, hän otti sinne myös naisia oppilaikseen. Ainakin kahden naisen nimet tunnetaan: Lasthenia Mantineasta ja Axiothea Phlioksesta.

Platonin ideamaailmassa ei löydy vastakohtaisuutta naisten ja miesten kyvyissä, mutta miksi hän ajatteli eri tavalla kuin muut aikansa miehet? Yksi selitys löytyy Platonin perhehistoriasta, josta on saatu tietoja filosofin omista teksteistä, aikalaisten kertomuksista sekä filosofian historia-tutkimuksista.

Usein traditionaalisessa filosofian historiografiassa sivutetaan tärkeitä faktoja. Filosofian historian kirjoissa puhutaan virheellisesti Platonin kasvatuksesta aivan kuin se olisi ollut samankaltainen kuin muissa aristokraattisissa perheissä. Todenmukaisempaa on, että Platonin kasvatus oli tavallista poikkeavampi. Platonin äiti ei nimittäin ollut perinteinen perheenäiti, tai muiden aristokraattisten naisten kaltainen. Platonin äiti, Periktione, oli itsekin filosofi. Hänet tunnetaan myös filosofian historiassa. Periktionen filosofinen henki heijastuu ja on tulkittavissa kahdessa pythagoralaisessa traktatessa (“Naisen harmonia” ja “Viisaus”), kirjoitettu Periktionen nimellä 400- ja 300-luvulla eaa. Monet tutkijat pitävät näitä dokumentteja väärennöksenä, koska tekstit ovat syntyneet eri aikoina ja eri kirjoittajien toimesta.

Periktionen sukujuuret ovat kiinnostavat. Hänen sukunsa polveutui Solonista, joka antoi Ateenalle 500-luvulla eaa. ensimmäisen lakikoodin. Suvun perustajana pidettiin myyttistä sankaria Heraklesta. Solonin kirjoitukset olivat vielä säilyneet perheen arkistossa Platonin aikana. Platonin ollessa pieni poika hänen isänsä kuoli. Periktione meni tämän jälkeen uudestaan naimisiin, ei rakkauden takia vaan siitä syystä, että saisi holhoojan. Ateenan valtiolain mukaan nainen ei saanut toimia yksinhuoltajana. Platonin isäpuolikaan ei elänyt kauan, ja taas Periktione oli tilanteessa, jossa hänen piti miettiä holhoojaa. Asia ratkesi niin, että Platonin vanhimmasta veljestä Adeimantoksesta tuli Periktionen nimellinen holhooja. Hän ei kuitenkaan puuttunut äitinsä tapaan kasvattaa nuorempaa veljeä.

Kun Platon kiinnostui filosofiasta, hän seurasi äitinsä jalanjälkiä. Platon harrasti nuorena ahkerasti painia ja olisi voinut jatkaa sillä uralla. Saamme kuitenkin olla Periktionelle kiitollisia siitä, että painijasta, jonka kuoleman jälkeen tuskin kukaan olisi enää muistanut , tuli raskaan sarjan filosofi. Monet ovat pitäneet Platonia kaikkien aikojen tärkeimpänä ajattelijana. Esimerkiksi Alfred North Whitehead on todennut koko filosofian kirjoitusten olevan “a series of footnotes to Plato” (Whitehead 1929, 39). Platon mainitaan laajalti filosofian historiankirjoissa ja hän on vaikuttanut suuresti koko länsimaisen filosofian ja kulttuurin kehitykseen. Platonin tie filosofian piiriin rakentui hänen äitinsä näyttäessä suuntaa.

Periktione ei vaikuttanut pelkästään omalla kasvatuksellaan poikaansa, vaan nuori Platon sai vankan käsityksen naisten ja miesten tasavertaisuudesta Periktionen kertomuksista naisten aktiivisesta roolista kriisiaikoina. Hänen oma äitinsä oli toiminut kriisiaikana itsenäisesti ja hoiti tavallisten kreikkalaisten mielestä miehille kuuluvia julkisia tehtäviä. Naisten kyvyt ja ponnistukset olivat välttämättömät Peloponnesian sodan aikana (431-405 eaa.), kun julkinen hallinto jäi naisten vastuulle. Periktione toimi maistraattina omalla paikkakunnallaan Lalaia Phokis-alueella, kun hänen puolisonsa ja muut miehet olivat lähteneet sotimaan spartalaisia vastaan. Alueella oli rosvojoukkoja liikkeellä, jotka ahdistelivat ja ryöstivät asukkaita. Periktione oli nimittänyt nuoremman sisarensa Thyian “kenraaliksi”, ja hän koulutti naisia puolustamaan kotejaan ja kaupunkia. Tietoja naisten toiminnasta sodan aikana löytyy alueen aikakirjoista.

Platon tiesi oman perheensä historiasta, että naiset ovat yhtä kyvykkäitä kuin miehet hoitamaan hallinnollisia ja yhteiskunnallisia tehtäviä. Tässä valossa ei tarvitse ihmetellä, miksi filosofi ajoi määrätietoisesti naisten tasa-arvoa. Vaikka Platon ei saanut aikaan muutosta ateenalaisten mentaliteetissa, olivat hänen ideansa kuin maamerkki tulevaisuudelle. Kun nykypäivän keskusteluissa pohditaan tasa-arvoa, pidämme tasa-arvoa edellytyksenä, jonka olemassa olosta ei kannata enää väitellä. Pidämme nykyisin itsestäänselvänä, että miehet ja naiset ovat intellektuaalisilta kyvyiltään tasavertaisia. Kun kirjoitetaan naisten tasa-arvon historiaa, pitää se aloittaa Platonin ideamaailmasta, jossa ilmentymät eivät automaattisesti rajaa naisia pois filosofian ja älykkyyden parista. Platonin ajattelussa ideat tai niiden epätäydellisetkään ilmentymät eivät ole sidottuja sukupuoliin. Periktionelle vaikuttajana ja suunnannäyttäjänä ei löydy vertaista filosofian historiassa. Voimme vain spekuloida, että ilman häntä Platonista tuskin olisi tullut yhtä merkittävää ja keskeistä eurooppalaisen kulttuurin ja ajattelun esikuvaa.

Lähteet:

Platon, The Republic, Union Square&Co, 1901, (edit. 2025)

Platon, Teokset osa 6, Lait, Otava, 1999

Harald Haarmann, Platons Musen - Philosophie im Licht weiblicher Intellektualität (Platonin muusat - Filosofia naisten intellektualisuuden valossa), Hildesheim, Zürich, New York: Olms, 2020

Gerasimos Santas, Understanding Plato's Republic, A John Wiley & Sons, Ltd., Publication, 2010

Alfred North Whitehead, Process and reality: An essay in cosmology, New York: Macmillan Publishing, 1929

Gregory Vlastos: Studies in Greek philosophy, vol. II: Socrates, Plato, and their tradition. Princeton: Princeton University Press, 1995