Vanhan Euroopan oppi luontosuhteesta nykyaikana

Edellisessä blogissa käsittelimme Vanhan Euroopan Jumalatar-uskontoon liittyvää luontosuhdetta, jossa olennaisena piirteenä on, ettei ihmistä tai hänen luomaansa kulttuuria nähdä myyteissä tai rituaaleissa luonnon tai sen voimien vastakohtina vaan elämänkiertokulkujen, luomisen, tuhoutumisen ja uudelleen syntymisen sykleissä. Äitimaan tai Suuren Jumalattaren hallinnoimassa maailmassa tasapaino oli tärkeää. Ihmiset eivät vain eläneet luonnonvaraisessa ympäristössä vaan elämänrytmi sopeutui luonnonrytmien (maan tai siemenen) mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, ettei heidän tarvinnut suojella luontoa, vaan luonto suojeli heitä.

Vuodenkiertoon perustuvat jaksot tarjosivat aktiivisia jaksoja keväästä syksyyn, mutta myös lepokauden, talven. Lepokausi mahdollisti ihmisten energiaresurssien tasaantumisen ja vahvistumisen. Tämä tärkeä oppi oli välillä kadonnut nykyajasta kokonaan. Yritämme elää riippumattomana luonnonrytmeistä niin sanotusti, lamput aina päällä niin ettemme tarvitse auringon valoa. Ymmärrys luonnonrytmien tärkeydestä näyttää vahvistuvan. Nykyään puhutaan metsän parantavasta voimasta tai luonnossa palautumisesta apuna burnoutteihin tai stressioireisiin. Tuntemus Vanhan Euroopan vaiheista voi olla avuksi oman luontosuhteemme elvyttämisessä.

Indoeurooppalaisten tulon jälkeen (n. 3100 eaa.) rauhanomainen aika päättyi ja suhde luontoon muuttui radikaalisti. Vaikuttaa siltä, että kun palvottiin Suurta Jumalatarta, Äitimaata, suhde luontoon oli tasapainoisempi. Esimerkiksi kun vertaa itämerensuomalaisissa ja germaanisissa myyteissä naisen asemaa, voi huomata että molemmissa nainen liitetään luontoon ja luonnonvoimiin, mutta germaaninainen on kiistojen välikappale ja juonittelija, jonka alaa ovat hedelmällisyys ja magia. Kalevalaisessa epiikassa taas Louhi ja hänen kansanomaiset vastineensa ovat päättäväisiä, itsenäisiä toimijoita ja oman paikallisuutensa hallitsijoita, toimialueet eivät liity pelkästään tietylle alueelle vaan heitä on kaikkialla. (Siikala, X)

Näyttäisi siltä, että Vanhassa Euroopassa kulttuuria ja luontoa ei asetettu vastakkain, samoin kuin naiseus ei asetu vastakkain maskuliinisen kanssa. Perinteisesti Eurooppalaisissa myyteissä naistoimijat ja jumaluudet edustavat luontoa, luomista, magiaa, syntymän, elämän ja kuoleman kiertokulkua, naistoimijat myös vartioivat tai suojelevat maailmojen rajoja. Miehisiin jumaluuksiin kuuluu taas kosmologiset rakenteet, valtasuhteet ja kulttuurin järjestyminen. Jumaluudet olivat myyteissä hierarkkisia, samoin kuin sukupuoletkin. Vanhan Euroopan maailmassa sukupuolinenhierarkkia näyttää puuttuvan. Jumalatar tai pikemminkin Suuri Äiti miellettiin luonnoksi itsekseen. Tämä kielii sukupuolten välisestä tasa-arvosta, sillä myytti heijastelee aikansa sosioekonomisia olosuhteita. Jumalatar nähtiin kaikkialla ja hänen vaikutuspiirinsä ulottui kaikille elämän ja kulttuurin osa-alueille.

Ajan saatossa sopusointu menetettiin patriarkaalisen, miesvaltaisen sosiaalisen hierarkian ja tuhoisien riistorakenteiden paineessa. Jostain syntyi ajatus ottaa luonnonvarat käyttöön taloudellisen voiton saamiseksi. Kulttuurin ja ihmisen irtautuminen luonnosta on tapahtunut pikku hiljaa. Ratkaiseva tekijä luontosuhteen muuttumisessa oli Jumalatar-kultin heikkeneminen. Jumaluudet alettiin hahmottaa luonnosta irrallisiksi tai luonnonvoimiksi, jotka taistelevat keskenään ja ihmistä vastaan.

Haarmann ja Vassallo ovat pohtineet blogissaan jumalatar-kultin jatkuvuutta ja toisaalta sukupuolten tasa-arvon horjumisen merkityksiä. Kysymys on haastanut tieteellistä tutkimusta jo vuosia. On tärkeää selvittää tekijöitä, jotka aiheuttivat epätasapainon ja johtivat ihmisen vieraantumisen toisistaan ja luonnollisesta elämänrytmistä. Luonnollinen elämänrytmi tarkoittaa tilaa, jossa luontoa ei nähdä ihmisestä irrallisena tai vastakkaisena ilmiönä vaan tilana, jossa sekä ihminen että hänen ympäristönsä voivat hyvin. Nykyinen elämänrytmimme aiheuttaa haittaa ja vahinkoa niin ihmiselle kuin ympäristölle.

Yksi Arkeomylogisen Instituutin tehtävä on tutkia mytologioiden ja historian meille antamia opetuksia sekä hyödyntää syntyviä oivalluksia, jotta pääsisimme takaisin luonnolliseen energiavirtaan ja elämänrytmeihin.

LÄHTEET:

Gimbutas, Marija 1989: The Language of the Goddess, Harper & Row

Haarmann, Harald & Maya Vassallo: The goddess cult in relation to gender equality -

The dynamic process of cultural transition from the One-ness to the many female divinities under patriarchal pressure, (blogi 14.06.2023 https://www.autricidicivilta.it/the-goddess-cult-in-relation-to-gender-equalit/)

Haarmann, Harald, 2019: The Mystery of the Danube Civilisation, Matrix Verlag

Haarmann, Harald & Marler, John, 2008: Introducing the Mythological Crescent. Ancient beliefs and

imagery connecting Eurasia with Anatolia, Harrasowitz Verlag

Kailo, Kaarina, 2024: Karhu-mytologia – Luola uskonnosta Saunapyhäkköön, Basam Books

Siikala, Anna-Leena, 2014: Itämeren suomalainen mytologia, SKS