Keskustelu rauhan merkityksestä

Vanhassa Euroopassa vallitsi kuparikaudella n. 2000 vuoden rauhan aika. Rauhanomainen elämä mahdollisti kulttuurin nopean kehityksen ja monien mullistavien keksintöjen syntymisen ensimmäistä kertaa maailman historiassa. Arkeologisten todisteiden perusteella vaikuttaa siltä, että silloin kun metallikaudet vaihtuivat, pronssikausi alkoi ja sosiaalihierarkia nousi, tilanne yhteiskunnassa muuttui täysin. Sotaisa aika alkoi.

Juttelimme Harald Haarmannin, Arkeomytologisen instituutin Euroopan haaran johtajan kanssa rauhasta. Vanhan Euroopan tutkimus on avaa paljon keskustelun aiheita. Rauhan pohtiminen on yhä ajankohtaisempaa. Se onkin yksi Vanhan Euroopan tutkimuksen tärkeimmistä teemoista. Mikä teki rauhan mahdolliseksi ja mitä rauha mahdollisti?

Kuvassa Harald Haarmann

Miten käsitys rauhasta muodostuu ja missä suhteessa? Kumpi oli Vanhassa Euroopassa vallitsevampi tilanne, sota vai rauha?

Harald Haarmann:

”Nykypäivänä rauhan tärkeys vahvistuu ja syvenee entisestään. Kun seurataan, miten ihmiset puhuvat rauhasta, olen huomannut, että monelle riittää, että rauha on silloin kun ei ammuta. Mutta se on niin hauras käsitys. Hetken päästä joku taas ärsyttää toista, ampuu ja sotaisa tilanne jatkuu. Se ei ole rauhaa, vaan käsitys rauhasta on syvempi. Sen pitää juurtua syvemmälle. Minä ajattelen, että on niin paljon viittauksia siitä, miten Vanhan Euroopan aikana rauhallinen tilanne on valinnut pitkään ja mahdollistanut korkean tason kulttuuria ja keksintöjä. Jos ajatellaan keksintöjä, sellaisia ei synny sormia napsauttamalla. Ei voida sanoa, että keksi nyt. Keksiminen vaatii rauhallisen mielentilan, jossa ihminen ei ole stressaantunut ja sitten yhtäkkiä tulee välähdys ja ajatukset lähtevät liikkeelle.

Aina kysytään, mistä voi tietää, että Vanhan Euroopan aikana tosiaan oli rauha. Arkeologit löytävät aseita koko ajan. Vanhan Euroopan haudoista ei löydy aseita, koska niitä ei tarvittu. Samoin kylistä ja kaupungeista tai niiden ympäriltä ei ole löytynyt puolustusmuureja tai aitoja. Jos löydetään rajoja, ne ovat kevyitä aitoja, puska-aitoja esimerkiksi. Tämä siksi, etteivät villieläimet tule kyliin syömään ihmisten viljelyksiä, yrttejä tai vihanneksia. Muuten asuinpaikat olivat avoimia. Nykyihminen voi tuskin kuvitella sellaista, koska olemme tottuneet lukemaan historian kirjoista sitä, että aina on tapeltu, puolustauduttu ja taisteltu. Aina oli sotia. Kyllä. Tämä suuri muutos tapahtui pronssikaudesta lähtien. Nyt tiedetään, että rauhallinen tilanne kesti Vanhassa Euroopassa ainakin kaksituhatta vuotta.

Ennen koronaa syksyllä 2019 Belgradissa oli esitys. Silloin esiteltiin kahdesta kirjastani käännökset. Siellä oli paljon tiedemiehiä ja naisia. Meillä oli roundtable talk, siellä oli yksi puhuja. Vinčan ja Vanhan Euroopan arkeologi, joka johtaa töitä kaivauksilla. Hän on kääntänyt voisi sanoa jokaisen kiven kaivauksilla Serbian alueella. Kun hän antoi lausuntonsa, hän sanoi sen ääneen: ”Kuvitelkaa meillä oli 2000 vuotta rauhaa”. Tämä arkeologi oli yllättynyt, kun ei löytänyt viittauksia sotaisaan tilanteeseen. Hän oli odottanut löytävänsä niitä. Raskaan sarjan arkeologi puhui olosuhteista ja korosti eroa. Hänen argumenttinsa oli painava ja tärkeä.

Pysyvä rauhan tila on yksi syy, miksi Vanhan Euroopan aikaan tehtiin niin paljon keksintöjä. Näistä tärkeämmät olivat metallin valaminen, ensin kuparin sitten ja kullan. Ruukun tekijän dreija sekä pyörä ja vaunu, joka syntyi maanviljelijöiden ja arolaisten yhteistyönä. Vanhan Euroopan teknikoilla oli korkeatasoinen osaaminen, mutta heiltä puuttui raaka-aine, aroilla kasvava sitkeärakenteinen mänty. Se sopi hyvin ensimmäisen pyörän materiaaliksi, koska puu kesti, eikä mennyt heti rikki. Koska arolaiset ja vanha-eurooppalaiset viljelijät eivät olleet riidoissa tai sotineet, he pystyivät tekemään yhteistyötä ja keksintö lopulta onnistui. Vanha-eurooppalaiset saivat sopivan materiaalin pyörälle ja molemmat pääsivät nauttimaan uudesta keksinnöstä. Pyörä ja vaunut muuttivat perusteellisesti maailman historiaa. (Lue lisää pyörän ja vaunun keksimisestä. (Blogi, 29.03.2024)

 Vanhassa Euroopassa oli kommunaalijärjestelmä (yhteisöllinen järjestelmä), jossa ei ollut hierarkiaa. Hierarkian poissaolo näkyy haudoissa. Naisten ja miesten haudoista löytyy tasavertaisesti esineitä, jotka annettiin ihmisille heidän viimeiselle matkalleen. Haudat on varustettu tasavertaisesti, vasta myöhemmin löytyi haudoista isompia eroavaisuuksia, esimerkiksi Varnan nekropoliista löydetty paljon kalmistoja, jotka mutta ne ajoittuvat kaudelle, jolloin indoeurooppalaiset olivat jo saapuneet perustamaan oman valtakulttuurinsa.

Vinčan alueella on todistetusti ollut pitkä rauhan aika. Merkit konflikteista puuttuvat. Hierarkkisessa yhteisössä on koko ajan paineita ja konflikteja. Rauhan aika on mahdollistanut keksinnöt, ja selittää myös sen miksi keksintöjen määrä ei enää kasvanut samalla tavalla uudessa indoeurooppalaisten johtamassa yhteisöissä.” 

Miten selittäisit käsitteen rauhaan juurtuminen?

Harald Haarmann:

“Silloin kun on edulliset olosuhteet ja rauhan tunne voi syntyä ilman, että pitää ajatella sotaa sen vastakohtana, yhteiskunnallinen tilanne on rauhallinen. Rauhan ajatus on säilynyt henkisesti Olympiassa, sillä antiikin Olympian mieli oli rauhan mieli. Rituaalien aikana laitettiin aseet pois ja sitten leikkimielisesti kilpailtiin. Kaupungit sotivat sinä aikana keskenään. Mutta kreikkalaiset ymmärsivät rauhan merkityksen, Olympia-rituaalilla oli tehtävänsä. Olympia taas on syntyjään Vanhan Euroopan perustama paikka.

Ennen Jupiteria paikan emäntänä oli Heran jumalattaren temppeli. Hera on esikreikkalainen nimi, joka on otettu kreikan kieleen lainana Vanhasta Euroopasta. Muistatte ehkä antiikin taiteesta kuvan nuoresta, puoli alastomasta naisesta juoksemassa. Olympialaiset olivat alkuun naisten juhlat, jossa naiset kilpailivat Heran kunniaksi. Ajan saatossa Vanhan Euroopan rauhallinen mieli pidettiin keinotekoisena yllä, naiset häädettiin pois kilpailuista ja Heran palvonta jäi sivulle. Kuten tiedämme olympialaisten historiasta, siellä kilpailivat antiikin aikana ainoastaan miehet. Siinä rauhan idea jää sivulle, mutta kun ajatellaan sanaa eirene antiikin kielessä. Se merkitsee rauhaa ja on lainasana Vanhan Euroopan ajoilta. Se kertoo, etteivät kreikkalaiset tunteneet rauhaa. Heidän piti omaksua sekä idea että lainasana edeltäjiltään. Tämä on vähemmän tunnettu yksityiskohta Olympian historiasta. Rauhan soihtu sytytetään edelleen, Olympiassa antiikin aikana Heran temppelin edessä, ei Jupiterin. Symbolisesti rauha elää edelleen Olympiassa. Hera oli rauhan valvoja jo ennen kreikkalaisten aikaa, edelleen soihtu sytytetään hänen temppelinsä edessä (lue lisää Herasta ja Olympiasta blogista 30.09.2023: Rauha – jälkiä nykypäivässä Vanhan Euroopan kirkkaimmasta perusarvosta.)”

Ennen antiikin olympialaisperinteitä naiset viettivät Olympiassa juhlia Heran kunniaksi. Juhlissa naiset kilpailivat leikkimielisesti keskenään. Kuvassa Pariisin Olympialaisten 2024 juhlakolikko.

Mitä voimme oppia Vanhan Euroopan rauhasta?

Harald Haarmann:

“Kun avataan televisio ja sieltä tulee sotaa, sotaa ja sotaa. Ajatus kulttuurista, jossa rauha nähdään rauhallisena aikana ja tilanteena ilman sodan tai konfliktin vastakohtaisuutta, on lohdullinen viesti nykyihmiselle. Euroopan historiassa on ollut pitkä rauhan aika, joka on mahdollistanut paljon keksintöjä, kulttuurin kehittymisen ja sen, että mennään eteenpäin. Rauha merkitsee myös omaa, sisäistä rauhaa. Sen oppi on olemassa. Se ei ole vain fantasiaa tai idealismia, utopiaa. Kolikolla on kaksi puolta. Jos katsomme vain yhtä puolta, emme näe kuvaa toiselta puolelta. Meidän pitää kaivaa ja siivota rauniot pois alkuperäisen rauhan ajatuksen tieltä. Tällöin rauhan merkitys syvenee ja juurtuu tarkoittamaan pysyvämpää tilaa.”