Vanhan Euroopan maatalouskulttuurin alkaminen

Tämä kirjoitus perustuu Harald Haarmannin teokseen Das Rätsel der Donauzivilisation. Die Entdeckung der ältesten Hochkultur Europas (Tonavan sivilisaation salaisuus – Euroopan vanhimman sivilisaation löytäminen).

Mistä Vanhan Euroopan agraari- eli maatalouskulttuuri sai alkunsa?

Tähän kysymykseen antaa selkeyttä nykyaikainen geenitutkimus. Sivilisaation mahdollistava maanviljely alkoi Euroopassa siirtolaisten kautta. Siirtymien geneettiseksi ajankohdaksi on määritelty 7100 eaa. Aiemmin on otaksuttu, että Anatolialaiset maanviljelijät muuttivat Eurooppaan suurina siirtokuntina. Uusimmat tutkimukset ovat todistaneet väitteen vääräksi. Kun siirtolaiset saapuivat Thessaliaan, josta myöhemmin muodostui Vanhan Euroopan talouden ja kulttuurin keskus, heidän geeninsä olivat jo sekoittuneet. Thessalia sijaitsee Egean Meren rannikkoseudulla. Viimeisimmät geenitutkimukset ovat osoittaneet, että Anatoliasta tulleet siirtolaiset olivat pääosin miehiä, jotka solmivat liittoja naispuolisten alkuperäisasukkaiden kanssa. Tämä selviää, kun tutkitaan alueen miesten Y-kromosomien ja naisten X-kromosomien suhteita. Geenitutkimus on murtanut käsityksen, jonka mukaan maanviljelys olisi saapunut Eurooppaan Anatoliasta suurten muuttoliikkeiden kautta. Anatoliasta saapui eri aikoina pieniä ryhmiä.

Maanviljely alkoi Euroopassa anatolialaisten neoliittisten viljelijäsiirtolaisten ja mesoliittisten eurooppalaisten metsästäjien yhteiselon ja perhesiteiden muodostumisen seurauksena. Tutkimus on todentanut, että kun ensimmäisten uudisasukkaiden jälkeläiset muutamia sukupolvia myöhemmin matkasivat pohjoiseen keski-Tonavalle, olivat geenit jo sekoittuneet. Esimerkiksi Bulgariassa anatolialaisten geenien määrä väheni nopeasti ja voidaan olettaa, että anatolialaiset olivat sulautuneet vanha eurooppalaisiin jo 7. vuosituhannen eaa. loppuun mennessä. Vanha-eurooppalaiset taas levittäytyivät ja toivat mukanaan viljelystaidon Balkanille.

Vanha-eurooppalaisten metsästäjien ja neonliittisen kauden viljelijöiden kanssakäymisen on täytynyt olla rauhanomaista. Tästä todisteena on muun muassa se, että metsästäjäkeräilijät omaksuivat agraaritaitoja ja ryhtyivät lopulta itsekin viljelijöiksi. Kaakkois-Euroopasta on löytynyt useita näiden ryhmien yhteisasumuksia. Vaihtokauppa ryhmien välillä johti läheisiin sosiaalisiin suhteisiin. Pohjoisen metsästäjänaiset perustivat perheitä etelän viljelijämiesten kanssa. Syntyi siis monikulttuurillisia perheitä, jossa tavat sekoittuivat. Pikku hiljaa myös metsästäjänaisten sukulaiset omaksuivat agraarisia elämäntapoja.

Muinaisen Bulgarian ilmasto oli erilainen, esimerkiksi paljon kosteampi kuin Thessalian ilmasto. Ideoiden ja taitojen jakaminen auttoi sopeutumisessa pohjoisempiin olosuhteisiin. Myös karjan kasvatus saapui Vanhaan Eurooppaan 7. vuosituhannella eaa. Tuona aikana pohjoisessa eli jo kesytetty koira. Ihmiset viljelivät hasselpähkinää ja pitivät villisikoja suojassa syödäkseen ne myöhemmin. Ilmaston kylmeneminen n. 6200 eaa. hidasti hasselpähkinän kasvuja, kun taas ilmaston lämmettyä 5800 eaa. hasselpähkinä levisi laajalle alueelle.

                   Jo ennen varsinaisen maanviljelykulttuurin saapumista Pohjoiseen paikalliset asukkaat viljelivät hasselpähkinää.

Koska paikalliset asukkaat omaksuivat viljelytaitoja nopeasti, he alkoivat viljellä maata yhä tuottoisammin. Viljelyn leviäminen paikallisten asukkaiden kesken ei enää ollut sidoksissa perhesuhteisiin vaan vierailta omaksuttu tapa. Kreikan pohjoispuolen vanhimpia asutuksia löytyy Azmakin jokilaaksosta Bulgariasta. Karanovo perustettiin ennen 6200 eaa. Siitä syntyi pari vuosisataa myöhemmin otollinen paikka omalaatuiselle kulttuurilliselle kehitykselle. Geneettiset kartat kertovat, että anatolialainen genotyyppi väheni huomattavasti vanha-eurooppalaisten, paikallisten asukkaiden genotyypeissä. Tutkimukset Y-kromosomien jatkuvuudesta ilmentävät sitä, kuinka anatolialaisten viljelijöiden geneettinen jälki rajoittuu ainoastaan Thessaliaan. Jos Thessaliasta olisi lähtenyt massamuutto kohti pohjoista, se näkyisi suurempana osuutena Bulgarian ja Makedonian väestön geeniperimässä. Thessalialaisten geneettinen jälki löytyy kuitenkin vain suppeassa geeniryhmässä.

Alkuperäiset vanha-eurooppalaiset omaksuivat thessalialaisilta muitakin tapoja kuin maanviljelytaidon, maanviljelyn tulo vaikutti ajan estetiikan ja taidekäsitöiden kehittymiseen. Myös kuvanveistoon sovellettiin uusia tyylejä. Vanha-eurooppalaiset aloittivat viljelykokeilut paikallisten kasvien siemenillä ja alkoivat kesyttää paikallisia eläimiä. Arkeologiset tutkimukset ovat todentaneet, että Kreikan pohjoispuolella sijaitsevista asutuksista löytyneet siirtolaislehmien luut vähenevät aina liikuttaessa kohti pohjoista. Ja vastaavasti pohjoisemmaksi mentäessä paikallisen karjan luut lisääntyvät. Karjan geneettiset tutkimukset paljastavat, että vanha-eurooppalaiset myös risteyttivät paikallisen lehmän ja Anatoliasta Thessaliaan siirretyn lehmän. Risteytetty lehmä oli vastuskykyisempi ja sopeutui paremmin pohjoisen olosuhteisiin.

Tarkalleen ei vielä tiedetä, kuinka kauan vanha-eurooppalaisilta kului aikaa viljelykulttuurin omaksumiseen. Mutta viljelyn omaksumisesta alkoi noin 2000 vuoden aikakausi, joita voidaan kutsua agraarikulttuurin ”kultaisiksi vuosituhansiksi”.

Etelästä saapuneiden viljelijöiden kulttuuria on kutsuttu nauhakeraamiseksi kulttuuriksi. Nimitys viittaa tapaan, jolla viljelijät koristelivat keramiikkaansa. Eräiden vanhempien teorioiden mukaan nauhakeraaminen kulttuuri saapui Eurooppaan Anatoliasta. Oletuksena on, että he olisivat muuttaneet lyhyessä ajassa suoraan Keski-Eurooppaan. Nämä teoriat on kuitenkin todistettu vain spekulaatioiksi. Nauhakeraamikkojen luista tehdyistä dna-näytteistä selviää, etteivät luut ole kotoisin Anatoliasta. Etelästä saapuneet siirtolaiset olivat tuoneet karjaa mukanaan ja opastaneet paikallisia maidontuotantoon. Varhaiset viljelijät, nauhakeraamikot olivat sopeutuneet maitotuotteisiin, jo muutamassa sukupolvessa heistä tuli laktoositolerantteja. Laktoositoleranssi ei ollut yleistä Anatoliassa (40% aikuisväestöstä), kun taas Keski-Euroopassa maidon sietokyky oli yleisempää (80% aikuisväestöstä). On arvioitu, että nauhakeraamikot liikkuivat Mustanmeren kaakkoisosaan nykyiseen Länsi-Ukrainaan ja Unkariin, sillä tällä alueella laktoosin sietokyky kehittyi nopeammin. Nauhakeraamikkojen on siis täytynyt olla alkuperäis-eurooppalaisia, jotka samalla tavalla kuin metsästäjä-keräilijät elivät naapureidensa kanssa rauhanomaisesti ja  omaksuivat myöhemmin myös maanviljelyn.

5800 eaa. alkanut maapallon lämpeneminen vauhditti paikallisesti sopeutuvan maanviljelytaidon ja kulttuurin leviämistä Balkanilla, Pohjois-Tonavalla, Transilvaniassa, Moldovassa ja Etelä-Ukrainassa. Alueiden asukkaat omaksuivat paikalleen asettuvan elämäntavan, kehittivät maanviljelytaitoaan, kun havaitsivat uuden elämäntavan hyödyt. Maanviljelyn leviäminen ei siis liittynyt suuriin muuttoliikkeisiin. Maata viljelyyn oli runsaasti ja muutamassa vuosisadassa agraarikulttuuri oli levinnyt ympäri Kaakkois-Euroopan.