Mitä tutkimustieto Vanhasta Euroopasta on opettanut minulle ja muuttanut minua?

Ymmärrys Vanhan Euroopan sivilisaatiosta on muuttanut historiakäsitystäni perinpohjaisesti. Olen vielä sitä sukupolvea, jolle on painotettu koulun historianopetuksessa eurooppalaisen kulttuurin alkaneen antiikin Kreikasta, ikään kuin kreikkalaiset olisivat luoneet hienon kulttuurinsa täysin tyhjästä. Opetuksesta on myös jäänyt mielikuva, että Euroopassa olisi ensimmäisestä sivilisaatiosta lähtien vallinnut hierarkioita ja eriarvoisuutta ja käyty sotaa. Mielikuvaa toisenlaisesta vaihtoehdosta ei ole ollut.

Maailmankuvani on sittemmin muuttunut. Mieltäni kutkuttaa ajatus siitä, että mantereellamme on kyetty elämään korkeakulttuurissa, eikä vaan selviytymään, vaan yhteiskunta suorastaan kukoisti. Monet keksinnöt ja saavutukset tehtiin ensimmäisenä maailmassa, kuten rakennettiin kaupunkeja, kirjoitettiin, keksittiin pyörä ja vaunu ja sulatettiin metallia. Kauppaa käytiin vilkkaasti ja sen voittoja jaettiin. Tehtiin taidetta, palvottiin Suurta Jumalatarta, vietettiin vuodenkierron juhlia, tehtiin rituaaleja ja tanssittiin piiritanssia.

Yhteiskunta vaikuttaa olleen matalahierarkinen esimerkiksi sen perusteella, että asuinpaikoista ei ole löydetty ylimystön asumuksia, vaan kaikki asumukset ovat olleet samanlaisia. Rauhanomaisuus taas on päätelty siitä, että vainajien mukaan ei ole haudattu aseita, eikä asutuskeskusten ympäriltä ole löytynyt jälkiä muureista. Sukupuolten välillä näyttää vallinneen tasa-arvo. Todisteita siitä saadaan esimerkiksi hautaustraditiosta: hautojen varustelu ei eroa toisistaan, mitä tulee arvokkaisiin hautaesineisiin miesten ja naisten haudoissa. Asuintaloissa naisten ja miesten tilat eivät olleet erilleen toisistaan, ja työtiloista on löytynyt todisteita naisten ja miesten yhteistyöstä, kuten ruukuntekijöiden verstaista.

Tonavalaiset palvoivat Suurta Jumalatarta, mikä on päätelty löytyneistä naisfiguriineista ja antiikin Kreikan kulttuuriin siirtyneistä ja säilyneistä jumalatarhahmoista. Mielestäni tonavalaisten elämässä näkyvät vahvasti feminiiniseen liitetyt arvot, mikä sopii hyvin yhteen sen kanssa, että jumalallinen voima on nähty nimenomaan feminiinisenä. He kunnioittivat luonnon syklejä ja arvostivat yhteishyvää ja huolenpitoa. Kieroa kilpailua tai oman edun tavoittelua ei ollut, jotka taas ovat hypermaskuliinisuuteen liitettyjä piirteitä. Maskuliiniseen ja feminiiniseen liitetyt arvot näyttäisivät olleen tasapainossa: Tonavalaiset olivat aikaansaavia ja heidän sanastossaan oli termi ”amilla”, joka tarkoittaa rauhanomaista kilpailua. He eivät siis suinkaan olleet mitään hyperfeminiinisiä haaveilijoita. Feminiiniset arvot maskuliinisten rinnalla tasapainossa loivat yhteiskunnan, jossa pidettiin yhtä, elettiin harmoniassa ympäristön kanssa ja elämässä oli sielukkuutta (feminiiniseen liitetyt arvot) ja elämää ylläpidettiin ja suojeltiin työllä ja innovaatiolla (maskuliiniseen liitetyt arvot).

Siankärsämö (Achillea millefolium). Sitkeän mutta herkän siankärsämön nähdään joissakin perinteissä edustavan feminiinisen ja maskuliinisen täydellistä tasapainoa.

Nykymaailmassa jyrää hypermaskuliinisuus – kiire, yksilösuoritukset, kilpailu, materia ja luvut. Se johtaa meitä sotiin ja luistaa meitä ekokriisiin, puhumattakaan ihmisten pahoinvoinnista: nykyihmisen irrallisuuden, arvottomuuden ja merkityksettömyyden tunteet näkyvät mielenterveyden ongelmina, syrjäytymisinä ja väkivaltana. Tässä ajassa on tärkeämpää kuin koskaan elvyttää unohtuneita pehmeitä feminiiniseen liitettyjä arvoja. Se ei ole naisten voitto, vaan koituu kaikkien hyväksi, sillä päämääränä on tasapaino.

Olen kiitollinen saadessani jakaa tässä työssä kaikkea tätä tietoa, ja nähdessäni miten se kiinnostaa ja inspiroi monia ja avaa uusia maailmoja. Puhun varmaan monen muunkin puolesta, kun sanon, että tieto vanhoista eurooppalaisista on antanut minulle ennen kaikkea uutta toivoa.

Auli Kurvinen

Read this blog in English here.