Vanhan Euroopan talouselämän loppu – arokansojen hyökkäys ja kapitalismin nousu
Lahjan antamisen filosofiaan ja vaihtokauppaan perustuva talouselämä vallitsi Vanhassa Euroopassa pitkään. Talousjärjestelmä oli toimiva ja tuottava, ja ihmisten elintaso nousi. Noin 3000 eaa. tapahtui kuitenkin mullistava muutos. Paimentolaiset lähtivät aroalueelta vaellukselle (kolmas Kurgan-vaellus), valloittivat yhä useampia alueita ja etsivät uusia asuinpaikkoja paikallisilta asukkailta lupaa kysymättä. Heidän soturinsa ratsastivat, ja sotaisa ihminen hevosineen olivat vanhoille eurooppalaisille entuudestaan tuntemattomia. Vanhat eurooppalaiset olivat tällaisessa aseellisessa yhteentörmäyksessä avuttomia. Kun tulokkaat eivät kohdanneet vastarintaa, he asettuivat näiden rinnalle asumaan. Tulokkaat toivat aivan erilaisen sosiaalisten suhteiden järjestelmän mukanaan. Yhteiskuntaan muodostui sosiaalihierarkia, ja toimivalta siirtyi eliitille ja yksinvaltiaalle. Myös tavaroiden vaihdon luonne muuttui, sillä uudessa yhteiskuntajärjestyksessä levisi yksityisomistamisen periaate. Kaupanteon voiton keräsivät siis yksityiset ihmiset. Kun Vanhassa Euroopassa idea yleisestä hyvästä oli itsestäänselvyys, niin uudessa yhteiskuntamallissa se sivuutettiin.
Yleishyödyllisyysperiaate ei kadonnut kuitenkaan kokonaan. Eräs myöhäinen kaiku yleisen hyvän ideaalista löytyy antiikin Kreikasta, jossa filosofi Platon näkee sen ihmisen sielun pelastuskeinona. Toinen esimerkki löytyy niin ikään antiikin Kreikasta, Ateenan kaakkoispuolella sijaitsevasta Thorikoksen kylästä. Thorikos oli Vanhan Euroopan perustama kylä, jonka hopeaesiintymät eivät koskaan olleet yksityisomistuksessa, vaan pysyivät paikallisen hallinnon vastuulla kautta antiikin. Kun Thorikoksen hallinto myi ulkopuolisille metallinetsijöille lisenssejä, saadut varat käytettiin kaikkien asukkaiden hyväksi. Koko paikkakunta vaurastui, ja sen hallintomuoto muuttui sittemmin kylästä (kome) itsenäiseksi kaupunkivaltioksi (komopolis). Asukkaat nauttivat sellaista vaurautta, että he pystyivät rakentamaan oman teatterin, joka kilpaili jopa Ateenan kuuluisan teatterin kanssa. Thorikoksen teatteri oli käytössä myös paikallisten kansanedustajien kokouspaikkana.
Yksityisomistamisen periaate on vallinnut länsimaisessa sivilisaatiossa antiikin Kreikan kaudesta lähtien. Siirtymä individuaaliseen omistusperiaatteeseen muutti talouden ilmapiiriä ratkaisevasti, ja tavaroiden vaihdosta syntyi lopulta ääri-ilmiö, aggressiivinen kapitalismi. Sen seurauksia todistamme tällä hetkellä ilmastokriisin ja eriarvoisuuden kasvun muodossa. Vielä vuonna 1776 Adam Smith sinisilmäisesti oletti, että vapaan kaupan harjoittaminen toisi rikkauksia kaikelle kansalle, klassisessa teoksessaan “An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations”. Bengt Holmström, joka sai vuonna 2016 taloustieteen Nobel-palkinnon, on huomauttanut, ettei Smith ilmeisesti ollut tietoinen kapitalismin negatiivisista vaikutuksista. Seuraavassa blogissa palaamme tarkastelemaan kapitalismin saamaa kritiikkiä sekä pohdimme lahjatalousmallia vaihtoehtona kapitalismille nyky-yhteiskunnassa.
Harald Haarmann ja Kaarina Kailo
Read this blog in English here.