Vanhan Euroopan abstrakti taide lumoaa ja inspiroi modernia taidetta

Vanhan Euroopan taide oli monipuolista. Ihmisten luovuus näkyi arvokkaissa keramiikka-astioissa, pienveistosten eli figuriinien erilaisissa tyyleissä sekä kulttiesineiden vaihtelevissa muodoissa. Kun arkeologit nostivat kaivauspaikoilla esineitä päivänvaloon, figuriinit herättivät eniten huomiota. Niiden eri kaivauspaikoilta löytynyt kokonaismäärä nousi moneen tuhanteen. Figuriineja valmistettiin eniten savesta, ja niiden koot vaihtelivat 5–20 senttimetrin välillä. Jotkut veistoksista olivat huomattavasti isompia, jopa yli metrin pituisia, mutta niiden lukumäärä on verrattain pieni.

Silmiinpistävää on pienveistosten korkea abstraktiotaso. Vaikka figuriineilla on ihmiskehon ulkomuoto, ja myös niiden pää on muovattu, niistä puuttuvat monet yksityiskohdat, kuten silmät, suu ja usein korvat. Toisaalta niillä on erilaisia tukkalaitteita. Suurin osa figuriineista kuvaa naisia, vain hyvin harvat miehiä.

Figuriinit eivät olleet Vanhan Euroopan kauden ihmisille pelkästään taide-esineitä. Lisäksi niitä käytettiin uskonnollisissa rituaaleissa ja kannettiin talismaaneina kaulaketjuissa. Jälkimmäiseen käyttötapaan viittaavat reiät figuriinien korvissa tai kaulassa. Ne toimivat myös suvun perustajaäidin allegorisena hahmona. Figuriineja pidettiin myös taloissa lähellä tuliliettä. Figuriinit, jotka olivat käytössä rituaaleissa, rikottiin rituaalin päätyttyä tarkoituksella, ja palat jaettiin kauppakumppaneille lahjanantoseremonioissa. Lahjan antajat ja vastaanottajat olivat tietoisia siitä, että figuriinien palat heijastivat jumalattaren henkeä, jota palveltiin.

Vanhassa Euroopassa käsitys taiteesta oli siis paljon elävämpi kuin nykypäivän eurooppalainen taidekäsitys. Muinaiskauden ihmisten mielestä figuriinit olivat muuta kuin materiaa; ne olivat eläviä spirituaalisia hahmoja. Vanhan Euroopan figuriinit museoiden vitriineissä vangitsevat katseet vielä tänäkin päivänä. Niiden lumous vaikutti varmasti siihen, että figuriinien valmistaminen jatkui taiteessa vielä kauan sen jälkeen kun Vanhan Euroopan yhteiskunta oli jo muuttunut tulokkaiden vaikutuksesta.

Esimerkiksi tietty figuriinityyli kehittyi n. 5000 eaa. Sitä kutsutaan nimellä “figuriini, jonka käsivarret on nostettu”. Tämä sama tyylisuunta säilyi vielä mykeneläisten kreikkalaisten kaudelle, n. 1300 eaa., siis monen tuhannen vuoden päähän. Toinen tyylilaji, niin sanotut “violiinifiguriinit” olivat vieläkin menestyksekkäämpiä. Violiinifiguriinejä voisi luonnehtia siten, että niiden ihmismuodot ovat äärimmäisen abstrakteja. Tämä tarkoittaa, etteivät ne kuvaa yksityiskohtia kuten kasvoja, käsiä tai kehon eri asentoja, vaan niillä on jäykkä, tyylitelty ja pystysuora asento.

Vanhan Euroopan kulttuurivaikutus ulottui myös Egeanmeren saaristoon. Kreetan ja Kreikan rannikon välisellä alueella sijaitsee suuri saariryhmä, Kyklaadit. Saarien kulttuuriperinne oli Vanhan Euroopan jatke ja siellä kehittyi paikallinen kyklaaditaide. Kulttuurihistorian vaiheissa juuri tämä abstrakti tyylisuuntaus valloitti modernin taiteen. Miten se oli mahdollista? Figuriinitaiteen jatkuvuuden historia on hyvin omaperäinen.

Olipa kerran nuori romanialainen taiteilija nimeltään Konstantin Brâncus, josta tuli maailmankuulu. Ranskalaiset kirjoittivat hänen nimensä Brancusi, millä nimellä hänet tunnetaan modernin taiteen eturivin tekijänä. Hän varttui kotimaassaan Romaniassa. Vanhan Euroopan perinteen esineiden, ornamenttien ja käyttöastioiden muotojen lumoavuus askarrutti hänen mieltään ja piristi hänen luovuuttaan. Vuonna 1904 Brâncus pääsi Pariisiin ja vanhan kauden taiteen lumous sen kun syveni, kun taiteilija katseli figuriineja museoissa. Erityisesti Kyklaadien taide-esineet vaikuttivat syvästi Brancusin omaan taiteelliseen tuotantoon.

Kirjassaan “The Cycladic Spirit” (1991) arkeologi Colin Renfrew tekee yllättävän paljastuksen. Hän sanoo, että “... nykypäivänä on helppo havaita, että Brancusin teos muistuttaa kyklaadiveistosta. Mutta yhtä helposti meistä voisi tuntua, että kyklaaditeos on Brancusin teoksen näköinen” (s. 174). Taidehistoriassa Brancusia kutsutaan “modernin taiteen isäksi”, eikä vain siksi, että hän on avannut uuden suunnan, vaan ennen kaikkea siksi, että monet muut taiteilijat seurasivat häntä ja näin todistivat tuon uuden suunnan puoleensavetävyyden. Brancusin ansiosta Vanhan Euroopan taide syntyi uudelleen modernissa taiteessa. Näin Vanhan Euroopan taide lumoaa vielä monta tuhatta vuotta alkuvaiheensa jälkeen: Vanhan Euroopan estetiikalla on ajaton arvo.

Näille pienveistoksille arkeologit ovat antaneet nimet Ajattelija ja Istuva nainen. Cernavoda (Romania); n. 4800 eaa.

Harald Haarmann ja Virpi Lehtinen

Read this blog in English here.