Vanha Eurooppa valokeilassa – totta vai satua?
Vanhan Euroopan sivilisaation olemassaoloa, ominaispiirteitä tai sen vaikutusta Antiikin Kreikan sivilisaatioon ei tällä hetkellä opeteta kouluissa. Tiedepiireissä on kiistelty Vanhan Euroopan olemassaolosta vuosikausia, ja harva tieteilijä tuntee tämän sivilisaation aseman ihmiskunnan historiassa.
Missä mielessä voi sitten edes ajatella Vanhan Euroopan olevan valokeilassa? Siihen tarvitaan ainakin yleisön huomion vanginnut bestseller, joka tunnustaa Vanhan Euroopan olemassaolon ja korostaa sen arvoa ja merkitystä. Yllättävää kyllä, tällainen bestseller löytyy! Se on viime vuonna ilmestynyt “The Dawn of Everything”, jonka ovat kirjoittaneet antropologi David Graeber ja arkeologi David Wengrow. Suomeksi teos on ilmestynyt tänä syksynä nimellä ”Alussa oli... – Ihmiskunnan uusi historia” (Teos). Kirjan aineisto on runsas: siinä käsitellään niin paljon erilaisia teemoja, että Vanhan Euroopan teema voi runsauden vuoksi jopa jäädä lukijalta huomaamatta.
Eräässä yhteydessä tämä teema kuitenkin nostetaan esille ja asetetaan valokeilaan. Tämä yhteys on kaupunkien synty maailmanhistoriassa. Vanhan käsityksen mukaan ensimmäiset urbaanit keskukset muodostuivat Mesopotamiassa. Uudet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että vanhimpia kaupunkeja alettiin rakentaa pian n. 4000 eaa. jälkeen Vanhan Euroopan itäisellä alueella, nykypäivän Ukrainan länsiosassa ja Moldovan pohjoispuolella.
Tieteellisessä kirjallisuudessa näitä keskuksia kutsutaan nimellä “mega-settlements”, “proto-cities” tai “super towns”, ja ne syntyivät muutamaa sataa vuotta aikaisemmin kuin ensimmäiset kaupungit Mesopotamiassa. Paikat kuten Maidanets’ke (n. 7500 asukasta) tai Tal’yanki (n. 10000 asukasta) olivat kaikkein isoimpia. Todistusaineisto löytyy kirjoista, jotka maineikas kustantaja Princeton University Press on julkaisut. Niiden joukkoon kuuluvat David Anthonyn kirjoittama “The Horse, the Wheel, and Language” (2007) ja näyttelykatalogi suuresta Vanhan Euroopan näyttelystä, jonka The Institute for the Study of the Ancient World järjesti New Yorkissa vuosina 2009—2010.
David Anthony toteaa kirjassaan yllä mainituista keskittymistä: “Nämä valtavat kohteet sijaitsivat Etelä-Bugin itäpuolella olevilla kukkuloilla, eteläisellä metsäarolla lähellä aron rajaa. Ne olivat sekä Euroopan että koko maailman suurimmat yhteisöt” (Anthony 2007: 279).
Graeberin ja Wengrowin bestsellerissä ihmetellään, miksei Vanhan Euroopan olemassaoloa ja faktoja vanhimmista kaupungeista oteta vastaan tiedemaailmassa: “Kaikesta huolimatta nämä ukrainalaiset kohteet eivät edelleenkään melkein koskaan nouse esiin akateemisissa keskusteluissa kaupungistumisen ensi askelista. – – Miten haluttomuus toivottaa Ukrainan “suurasuinpaikat” tervetulleiksi ensimmäisten kaupunkien taikapiiriin on selitettävissä? Miksi jokainen edes pintapuolisesti kaupunkien synnystä kiinnostunut on kuullut [sumerilaisesta, Mesopotamiassa sijainneesta] Urukista ja [Pakistanissa, Indus-joen laaksossa sijainneesta] Mohenjodarosta, mutta melkein kukaan ei [Ukrainan alueella sijainneesta] Taljankista?” (Graeber & Wengrow 2022: 301—302).
Kirjoittajien vastaus on epämääräinen: voi olla, että nämä uudet löydöt ovat niin mullistavia, ettei uusi kuva urbanismin synnystä mahdu perinteiseen ajattelumalliin, ja tutkijat kärsivät ilmiöstä, jota voisi kutsua “kosketuspeloksi”. Tätä pelkoa eivät tunne uranuurtaja, arkeologi Marija Gimbutasin löytämän Vanhan Euroopan sivilisaation tutkijat. Tervetuloa mukaan rakentamaan uutta syntyhistoriaa eurooppalaiselle sivilisaatiolle, marginaalista keskiöön nousemassa olevan tutkimuksen siivittämänä!
Harald Haarmann ja Virpi Lehtinen
Read this blog in English here.