Tutkimus paljastaa suomenkielisten sivistyssanojen vanhaeurooppalaisen alkuperän
Ensi kuulemalta vaikuttaa pelkältä spekulaatiolta, kun pohditaan, löytyisikö suomalaisesta kulttuurista kaikuja Vanhan Euroopan kulttuuriperinteestä. Miten olisi edes mahdollista identifioida tuollaiset kaiut? Niitä kuitenkin löytyy hyvin vanhoilta ajoilta, ja yksi ”varasto”, jossa säilyy ikivanhojakin elementtejä, on kieli. Kielitieteilijät tietävät, että etenkin juuri suomen kielellä on tällainen ominaisuus. Suomen kielessä on säilynyt hyvin vanhoja piirteitä, ja sitä onkin joskus kutsuttu suorastaan kielihistorian “jääkaapiksi”.
Ottakaamme esimerkiksi kaksi sanaa, joiden korkea ikä todistaa tällaisesta roolista – kuningas ja airo. Molemmat ovat germaanisia lainasanoja, joiden ikä on vähintään 1700 vuotta. Ne ovat ajalta, jolloin gootit asuivat vielä Itämeren rannikkoseuduilla ja olivat vuorovaikutuksessa itämerensuomalaisten kanssa. Tämä vuorovaikutus tapahtui ennen kuin gootit vaelsivat etelään, Krimin niemimaalle asti. Sanojen kuningas ja airo lopputavut (-as ja -o) viittaavat siihen, että goottien kieli on niiden alkuperä. Tällaiset sanamuodot olivat tyypillisiä goottilaiselle kielelle, mistä on todisteita vanhoissa, gootinkielisissä teksteissä. Goottien germaanisten sukukielten historian myöhemmissä vaiheissa lopputavut muuttuivat ja lopulta katosivat kokonaan: muinaisnorja konungr – nykyruotsi konung; muinaisnorja ár – nykyruotsi år. Suomen kielessä näiden lainasanojen ikivanha äännerakenne on kuitenkin säilynyt tähän päivään asti. Vastaavanlaisia lainasanoja suomen kielen sanastossa riittää.
Suomalaiset kasvattavat puutarhoissaan mausteyrttejä kuten oreganoa, kuminaa, salviaa, anisiisoa, minttua ja basilikaa, ja näiden nimien alkuperää on jäljitetty kreikan kieleen asti. Esimerkiksi kumina pääsi monen välivaiheen kautta suomen kieleen: kreikka kyminon: lat. cuminum; keskialasaksi komin; muinaisruotsi kumin; nykyruotsi kummin. Mutta kun traditionaalinen tutkimus päätyy kreikan kieleen, se on päässyt vasta puolimatkaan. Kreikan kielessäkin sana kyminon on nimittäin lainasana, ja Vanhan Euroopan kieli sen alkuperä.
Historiallis-kielitieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että monet suomen kielen sivistyssanat, jotka ruotsin kieli on välittänyt, ovat peräisin Vanhan Euroopan kulttuuripiiristä. Pitkään ”matkustaneet” lainasanat, jotka ovat juurtuneet suomen kieleen, kuuluvat monelle sivistyksen alueelle. Näitä ovat muun muassa aromi, ankkuri, hymni, kamiina, keramiikka, metalli, myytti, oliivi, teatteri, viini sekä kreikan kielen sanasta psykhe lähtevät johdannaiset kuten psyyke ja psyykkinen.
Sielun jumalatar Psykhe ja rakkauden jumala Eros. Kreikan kielen sana psykhe ja jumalattaren kultti ovat Vanhan Euroopan kulttuuriperinnettä.
Kun puhutaan länsimaisesta sivilisaatiosta, ajatellaan perinteisesti antiikin kreikan kielen ja kulttuurin vaikutuksia. Uusien tutkimusten valossa pitäisi kuitenkin korjata näitä vanhoillisia näkemyksiä ja todeta, että monet Vanhan Euroopan saavutukset ja niiden terminologia ovat päässeet kreikan kielen ”valepuvussa” vaikuttamaan nykypäivän eurooppalaiseen, siis myös suomalaiseen sivistykseen.
Harald Haarmann, Virpi Lehtinen ja Auli Kurvinen
Read this blog in English here.