Mistä Odysseus on kotoisin? Vanhan Euroopan perinnettä maailman kirjallisuudessa

Odysseia-eepos on laajalti tunnettu maailmankirjallisuuden klassikko antiikin ajoilta. Se rinnastetaan yleensä toiseen eepokseen nimeltä Ilias. Eeppisessä kirjallisuudessa, kuten Odysseiassa ja Iliaassa kuvaillaan sankareita ja heidän urhoollisia tekojaan.

Ovatko Odysseia ja Ilias kuitenkaan aitoja kreikkalaisia teoksia? Tällainen kysymys kuulostaa useimpien mielestä oudolta, ajatellaanhan, että ovathan ne nimenomaan osa kreikkalaisen kirjallisuuden kaanonia. Odysseian kohdalla asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Uudet tutkimukset ovat tuottaneet yllättäviä tuloksia. On syytä kiistää Odysseian olevan kreikkalaista alkuperää, sillä uusi todistusaineisto viittaa pikemminkin Antiikin Kreikkaa edeltäneeseen Vanhan Euroopan perinteeseen.

Voiko sitten väittää, että Odysseia olisi ollut alun perin osa Vanhan Euroopan kirjallista perinnettä? Aivan tällaista väitettä ei voida tehdä, sillä tuon kauden kaunokirjallista traditiota ei tunneta. Vanhat eurooppalaiset hallitsivat kirjoitustaidon ja ajalta on kyllä säilynyt monta sataa tekstiä, mutta ne ovat lyhyitä ja käsittelevät rituaalimenoja. Heillä oli varmasti kuitenkin kertomuksia, joiden teemat ja juonet ovat vaikuttaneet myöhempään myyttitraditioon. On mahdollista todistaa tällaisen jatkuvuuden olemassaolo, vaikka tekstuaalisia todisteita ei olekaan. Metodisesti tätä todistamista voi verrata juridiseen toimintaan silloin, kun oikeudenkäynnissä henkilö tuomitaan rikoksesta indiisien eli aihetodisteiden perusteella, vaikka suoria todisteita ei olisi. Odysseian tapauksessa tällainen epäsuora indiisitodistus on mahdollinen seuraavilla kielitieteellisillä kriteereillä:

Nimen alkuperä

Antiikin kreikkalaisissa teksteissä oli käytössä erilaisia variantteja kuten Odysseus, Olys(s)eus (latinaksi Ulysses), Olytteus, Oulixeus (latinaksi Ulyxes). Näille nimimuodoille ei voi rekonstruoida indoeurooppalaista alkuperää, vaan nimet ovat peräisin esikreikkalaiselta kaudelta eli Vanhasta Euroopasta.

Runoniekkojen soittimet

Eeppisiä runoja ei esitetty pelkästään lausumalla vaan niiden kertomuksia myös laulettiin. Runoniekoilla oli soittimet, jotka olivat kahdentyyppisiä. Yksi oli kithara (eli lyyra) ja toinen oli phorminx (cither). Moderni historiallis-kielitieteellinen tutkimus on osoittanut, että molemmat sanat ovat peräisin esikreikkalaiselta kaudelta, eli soittimet olivat olleet jo kauan käytössä ennen kuin kreikkalaisten esi-isät ja -äidit saapuivat Kreikan maaperälle. Se on osoitus siitä, että paikallisväki eli Vanhan Euroopan jälkeläiset harrastivat säestettyjä runoesityksiä jo ennen kreikkalaisia.

Antiikin runomitta heksametri

Heksametri, tyypillinen eeppinen mitta ei sekään ole kreikkalaisten keksimä, vaan Vanhan Euroopan kulttuuriperinnettä. Kielitieteellinen tutkimus viittaa esikreikkalaiseen kauteen. Hyvin luultavasti kreikkalaiset omaksuivat tämän mitan Kreetan minolaisilta. Mitta vaikuttaa kovin hankalalta ja jopa kömpelöltä sovitettavaksi kreikan kielelle. Tämä saattaa olla merkki siitä, että alun perin mitta oli ollut käytössä jonkin toisen kielen runoja varten. 

Merenkulkija Odysseus kreikkalaisena sankarina 

Eeppisen kirjallisuuden sankarit ovat melkein kaikki urhoollisia taistelijoita, ja sellaisina heitä runoilijat muistivat. Suuri poikkeus on Odysseus, joka on ennemminkin merenkulkija ja seikkailija. Odysseus on siis aivan toisen tyypin sankari. Hän ei kerää mainetta miekka kädessä vaan briljeeraa älyllään.

Merenkulku ja laivanrakentamistaito olivat kreikkalaisten aroilta tulleille esi-isille täysin tuntemattomia, ja he oppivat sitä nykyisen Kreikan alueella jo heidän tulleessaan asuneilta Vanhan Euroopan jälkeläisiltä. Vanhan Euroopan merenkulkijat liikkuivat Egeanmerellä ja Mustanmeren länsirannikkoa pitkin. Etelästä he toivat tavaraa Varnaan, joka oli tuolloin tärkeä kauppakeskus. Näillä merenkulkijoilla oli myös paljon kerrottavaa matkoiltaan. Syntyivät kertomukset, joiden päähenkilö oli Odysseus, ja tarinat hänen seikkailuistaan siirtyivät sukupolvelta toiselle, kunnes ne lopulta saivat uuden eeppisen muodon kreikan kielellä ja kirjoitetussa muodossa.

Myös laivojen rakentamisen sanasto on Vanhan Euroopan kulttuuriperinnettä. Näihin vanhoihin lainasanoihin kuuluvat muun muassa agkyra (ankkuri), kalon (puumateriaali, josta rakennetaan laivoja), aphlaston (laivan peräosa koristeineen), stamines (vertikaalit vahvistukset laivan rungossa), malthe (vahasekoitus, jolla runkoa vesitiivistettiin) sekä sipharos (korkein purje). 

Näiden lisäksi on muitakin indiisejä, jotka tukevat hypoteesia, että Odysseian eeppistä aineistoa periytyy esikreikkalaiselta kaudelta. Yllättävä lopputulos on, että antiikin eeppinen traditio pohjautuu oikeastaan kahteen eri kulttuurihistorialliseen suuntaukseen, joista ensimmäinen on Vanhan Euroopan perinnettä (Odysseia), ja toinen indoeurooppalaista (Ilias). On korkea aika uudistaa antiikin kirjallisuutta koskevat opetukset!

Piirros esittää Odysseia-eepoksen tunnettua kohtausta, jossa Odysseus päätyy matkallaan lähelle seireenien saarta. Hän välttää tulemasta laulavien seireenien lumoamaksi ja tappamaksi sidottamalla itsensä mastoon ja tukkimalla miehistönsä korvat vahalla.

Harald Haarmann, Virpi Lehtinen ja Auli Kurvinen

Read this blog in English here.