Kulkueita, orgioita ja granaattiomenan siemeniä — naisten juhlat Antiikin Kreikassa

Antiikin kreikkalaiset pitivät juhlimisesta. Heillä olikin kalenterissa läpi vuoden paljon erilaisia tapahtumia, ja he vaalivat erityisesti pitkäaikaisia traditioita. Yksi suuri, laajalle yleisölle tarkoitettu juhla oli uskonnollinen kulkue, jonka taival kulki Ateenasta Eleusikseen Demeter-jumalattaren kunniaksi. Reittiä kutsuttiin nimellä hieros dromos, pyhä tie. Eleusiksessa tehtiin rituaaleja osana niin sanottua mysteerikulttia. Toinen hieman vastaava julkinen juhla oli Panathenaia. Panathenaiassa kannettiin kulkueessa Athene-jumalatarta esittävä, oliivipuusta veistetty patsas Akropoliin temppelistä Pireuksen satamaan. Siellä patsas pestiin rituaalisesti merivedellä.

Monella antiikin juhlalla oli esikreikkalaiset juuret. Esimerkiksi Athene-jumalatarta palvottiin ja Panathenaiaa juhlittiin Kreikan alueella jo ennen kuin kreikkalaisten esivanhemmat tulivat maahan. Juhliin liittyi Vanhan Euroopan kielestä periytyviä lainasanoja, kuten thiasos “uskonnollinen kulkue”, megaron “temppelin sisätila”, orgia “salaiset rituaalit mysteerikultissa” ja theatron “teatteri” (alunperin “uskonnollisen kulkueen loppuesitys”). Kuten huomaamme, jotkut elementit tästä sanastosta löytyvät vielä nykypäivänä länsimaisten kielten kulttuurisanastosta.

Yleisten juhlien lisäksi naiset ja miehet järjestivät omia juhliaan. Miehet juhlivat symposiumeissa, joissa keskusteltiin filosofisista teemoista ja nautittiin ruoasta, viinistä, musiikista ja runonlausunnasta. Naisten juhlat olivat puolestaan uskonnollisia. Niitä järjestivät aristokraattiset naiset, mutta niihin osallistui naisia kaikista sosiaaliluokista.

Granaattiomenoita.

Kaikkein tärkein juhla oli uskonnollinen juhla nimeltä Thesmophoria, joka järjestettiin Demeter-jumalattaren kunniaksi ja johon vain naiset saivat osallistua. Demeterin nimi koostuu kahdesta elementistä: de “maa”, joka on Vanhan Euroopan kielen lainasana + meter “äiti”, jolla on indoeurooppalainen alkuperä. Demeter oli antiikin jumalattarien sukupuussa Vanhan Euroopan Maa-Äidin tytär, ja hänen hedelmällisyyskulttinsa kuului Vanhan Euroopan perinteeseen. Juhlijat olivat vakuuttuneita siitä, että jumalatar oli aikoinaan tehnyt sopimuksen maanviljelijöiden kanssa luvaten suojella heidän työtään ja siunata heidän satonsa. Juhlan nimi tarkoittaakin kirjaimellisesti käännettynä “perinteisen tavan mukaisesti tehtyä sopimusta”. Thesmophoriaa vietettiin lokakuussa, jolloin kylvettiin syyssiemenet pelloille seuraavaa kasvukautta varten. Sitä juhlittiin kaikkialla, missä kreikkalaisia asui, niin ydinalueilla manner-Kreikassa, kreikkalaisten siirtolaisten perustamissa kaupungeissa ympäri Välimerta kuin saaristossakin, kuten Sisiliassa.

Ateenassa Thesmophorian juhlapaikka oli hyvin erityinen ja täynnä symboliikkaa. Naiset kokoontuivat Akropoliin kukkulaa vastapäätä sijaitsevan Pnyx-kukkulan luona, jonka nimi on niin ikään esikreikkalainen. Pnyxillä oli erittäin tärkeä merkitys Ateenan demokratian kannalta: sen huipulla sijaitsi “eduskunta”, kansanedustajien kokouspaikka. Antiikin Kreikan yhteiskuntajärjestelmän mukaan vain miehet saivat osallistua kokouksiin, eli naisilla ei ollut asiaa kukkulan huipulle. He kokoontuivatkin juhlimaan kukkulan juurelle, minne taas miehillä ei ollut asiaa. Kukkulan juurella oli symbolisesti ja konkreettisesti kosketus maaperään. Juhla kesti kolme päivää, ja sen tarkka ohjelma on pysynyt salaisuutena, olihan kyse pyhästä mysteerikultista. Tiedetään kuitenkin, että naiset kertoivat siellä tarinoita Demeteristä ja hänen tyttärestään, Koresta, jonka Hades sieppasi alamaailmaan, ja josta sittemmin tuli Persephone. Naiset myös söivät granaattiomenan siemeniä. Granaattiomenaa pidettiin hedelmällisyyden symbolina.

Antiikin kreikkalaisten juhliin kuului myös tanssia. Kaikkein suosituin oli tanssi nimeltään hora, ja sitä tanssittiin jo Vanhassa Euroopassa. Hora-tanssin harrastus on dokumentoitu arkeologisen esineistön avulla: Arkeologit ovat löytäneet ruukkuja, joiden ulkopinta on koristeltu reliefeillä, jotka kuvaavat alastomia naisia piiritanssissa. Tanssivia naisia on kuvattu myös pienoisveistoksissa. Sellainen on löytynyt esimerkiksi Olympian pyhäköstä. Hora-tanssi on säilynyt aikojen halki, vaikka kristinuskon leviämisvaiheessa valtion tahot kielsivät niin sanotut pakanalliset juhlat. Tanssin nimestä hora-varianttia käytetään edelleen slaavilaisissa kielissä Balkanin alueella, kun taas kreikan kielessä nimi on choros. Hora on edelleen suosittua koko Kaakkois-Euroopassa, ja sitä harrastavat niin miehet kuin naisetkin. Toisaalta on säilynyt myös eräs hora-variantti, jota vain naiset harrastavat, ja sillä on arvokas ikä: ainakin 7000 vuotta.

Pronssiveistos kuvaa alastomia naisia piiritanssissa. Veistos on löydetty Olympian pyhäkköalueelta ja on peräisin 700-luvulta eaa.

Harald Haarmann, Virpi Lehtinen ja Auli Kurvinen

Read this blog in English here.