Miesten ja naisten kiinnostava työnjako ja yhteistyö Vanhan Euroopan yhteiskunnassa

Kulttuurihistorian alkuvaiheissa hallitsi miesten ja naisten välinen työnjako. Tehtävät oli jaettu kykyjen ja olosuhteiden mukaisesti. Imettämisen vuoksi äideillä oli vastuullaan vauvat ja pienet lapset eivätkä he siksi lähteneet metsästämään samalla tavoin kuin miehet. Moderni tutkimus on kuitenkin osoittanut naimattomien ja vapaiden naisten metsästäneen. Metsästämisen lisäksi naiset ja miehet valmistivat yhdessä esimerkiksi kivityökaluja. Työnjako toimi tässä tapauksessa niin, että miehet valmistivat raakileita, ja naiset keskittyivät hienojen työkalujen, kuten neulojen ja leikkureiden valmistamiseen.

Metsästäjillä oli shamanistinen maailmankatsomus, ja Euraasian laajalla kulttuurialueella toimi sekä mies- että naisshamaaneja. Joitakin rituaaleja toimittivat mies- ja naisshamaani yhdessä. Inkeriläis-suomalainen kulttuuriperinne tarjoaa hyvän esimerkin tällaisesta rituaalista: Hautausrituaaleja toimitti kaksi shamaania, joilla oli eri tehtävät. Miesshamaani vastasi siitä, että vainaja saatettiin ikuiseen lepoon kunniallisin menoin. Naisshamaani lauloi itkuvirsiä ja lohdutti lähiomaisia.

Kun metsästäjät omaksuivat viljelemisen taidon ja agraariset elämäntavat, jatkui sekä naisten ja miesten työnjako että heidän yhteistyönsä. Eräät alat, kuten laivanrakennus ja metallin valaminen, olivat miesvaltaisia. Toisilla aloilla, kuten ruukkujen valmistuksessa, työskenneltiin yhdessä. Arkeologisten löytöjen kautta hahmottuu aivan tietynlainen tapa tehdä yhteistyötä: Miesten tehtävä oli paikantaa tärkeät saviesiintymät ja noutaa raakamateriaalia verstaaseen. Siellä he valmistivat sopivaa sekoitusta – liian paksua savea kevennettiin spondylos-simpukasta tehdyllä jauheella. Miehet valmistivat myös ruukkujen raakileet. Raakilevaiheen jälkeen naiset liittyivät työprosessiin ja tekivät ruukkujen laseerauksen eli lasituksen. Naiset myös kaiversivat koristeornamentit ja kirjoitukset. Kirjoituksissa pyydettiin usein Jumalattaren suosiota palvelijoillensa.

Kauppiaina toimi sekä miehiä että naisia. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että jokikauppa pitkin Tonavaa ja sen sivujokia olisi ehkä kokonaan ollut naisten vastuulla. Miten sitten naisvaltainen kaupanteko toimi? Tähän kysymykseen voidaan löytää vastauksia nykypäivän Kaakkois-Aasiasta, missä Mekong-joen kaupanteko on niin ikään naisten käsissä ja tarjoaa näin esimerkin naisten hoitamasta kaupanteosta.

Vanhan Euroopan kultakauden jälkeen miesten ja naisten välinen yhteistyö on ollut yhteiskunnallisten hierarkioiden ja valtapelin paineiden alla, ja monella alalla naisten vapauksia on aikojen kuluessa rajoitettu tai poistettu kokonaan. Moderneissa demokraattisissa valtioissa naisilla on kuitenkin jälleen mahdollisuuksia toimia yhteistyössä miesten kanssa Vanhan Euroopan tapaan. Nykypäivän yhteistyömahdollisuuksia rasittaa kuitenkin naisten alistamisen pitkä historia. Kysymykseksi jää, koetaanko perinteisesti miehiseen liitetty edelleen arvokkaammaksi kuin naiselliseen liitetty, ja miten Vanhan Euroopan tutkimus voisi auttaa purkamaan tätä feministifilosofien osoittamaa, naisten ja naisellisen kannalta epäedullista arvohierarkiaa.

Kirjoitettu teksti ruukun pohjassa (Tisza-aluekulttuuri, Vanha Eurooppa; n. 4700–4500 eaa).

Harald Haarmann ja Virpi Lehtinen

Read this blog in English here.