Vanha Eurooppa uuden tutkimuksen valossa
Onko kulttuurihistoria tosiaan kehittynyt tavalla, jonka koulussa olemme oppineet? Vanhaan Eurooppaan kohdistuvan uuden tutkimuksen valossa näyttää siltä, että historiallinen todellisuus oli toinen. On aika laajentaa horisonttia ja katsoa suurelta yleisöltä vielä pimennossa olevaan historian syvyyteen.
Perinteisten käsitysten kyseenalaistuminen
Kun eurooppalainen kouluopetus alkoi 1800-luvulla, ei vielä tiedetty Euroopan vanhimmasta sivilisaatiosta. Kun sitten arkeologisia kaivauksia tehtiin vilkkaasti viime vuosisadan lopulla, ja kulttuurihistorioitsijat samaan aikaan lisäsivät poikkitieteellistä tutkimusta, alettiin hahmottaa tuon vanhan sivilisaation levinneisyyttä ja saavutuksia.
Vanhan Euroopan sivilisaatio kukoisti jo n. 6000 eaa., siis ainakin pari tuhatta vuotta ennen Mesopotamian ja Vanhan Egyptin sivilisaatioita. Sen kulttuuripiiriin kuuluivat nykyiset Balkanin alueet, Kreikka ja Ukrainan länsiosa.
Vanhan Euroopan talouselämä perustui kahteen kivijalkaan: maanviljelyyn ja kaupantekoon. Uudet löydöt ovat vahvistaneet käsityksen, että Vanhassa Euroopassa vallitsi kehittyneempi elintaso kuin muualla maailmassa tuohon aikaan. Vauraus perustui laaja-alaisille kauppasuhteille Tonavan laakson ja sivujokien alueella, mistä tulee viittaus Tonavan laakson sivilisaatioon. Kauppaa käytiin myös meritse Egean mereltä Mustalle merelle. Kauppareitit ulottuivat näin pitkälle Länsi-Eurooppaan ja Vähä-Aasiaan asti. Nykyisessä Serbiassa sijaitseva Vinča, nykyisessä Romaniassa sijaitseva Turdaş ja nykyisessä Bulgariassa sijaitseva Varna olivat kaikki tärkeitä kauppakeskuksia.
Vanhan Euroopan yhteiskuntamalli oli hyvin erilainen kuin mihin olemme tottuneet. Siihen ei kuulunut sosiaalisia hierarkioita eikä patriarkaalista miesorientoitunutta järjestelmää. Yhteisöllisessä elämässä hallitsi yhteistyön henki, ja naisten ja miesten välinen tasa-arvo oli yhteiskunnan kivijalka. Elämänmeno oli rauhanomaista. Tähän viittaavat Vanhan Euroopan kielestä peräisin olevat vanhat lainasanat kreikan kielessä. Näitä ovat eirene eli “rauha” ja amilla “rauhanomainen kilpailu” (kaupanteossa ja urheilussa).
Vanhan Euroopan uraauurtavat keksinnöt
Monet keksinnöt tehtiin Vanhassa Euroopassa ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa. Luokaamme katsaus niihin.
5400-luvulta eaa. alkaen Vanhan Euroopan metallisepät kehittivät sulattamistekniikoita, alun perin kuparia varten. 4600-luvulta eaa. alkaen he kykenivät myös kullan sulattamiseen sulattamalla suuret määrät kuparia, ja tekivät näin maailman vanhimmat kultaesineet.
Vanhan Euroopan asukkaat osasivat rakentaa kaksikerroksisia taloja ja monumentaalisia pyhäköitä.
Eurooppalaisten käyttämä kirjoitusjärjestelmä on vanhin maailmassa. Se on ainakin puolitoista tuhatta vuotta vanhempi kuin Egyptin ja Sumerin kirjoitusjärjestelmät. Vanhassa Euroopassa tunnettiin myös numerosymbolien järjestelmä.
Jo 4000-luvulla eaa. ilmestyivät ensimmäiset kaupungit Vanhan Euroopan, tarkemmin sanottuna nykyisen Ukrainan alueelle. Joissakin näistä kaupungeista oli merkittävän suuri asukastiheys, jopa 10 000 asukasta 400 hehtaarin alueella.
On viitteitä, että yksittäisillä alueilla olisi käytetty esi-demokraattista hallinnollista infrastruktuuria, johon kuului “kansalaisneuvostoja” ja kansalaisten valitsemia luotettuja johtajia.
Poliittisia rajoja Vanhassa Euroopassa ei ollut, sillä niitä ei rauhanomaisen ja yhteistyösuuntautuneen kulttuurin ansiosta tarvittu. Eri alueiden väestö ylläpiti yhteyksiä keskenään suhteellisen konfliktittomassa toimintaympäristössä. Heitä yhdistivät samanlaiset kulttuuriset perinteet ja sosiaaliset rakenteet sekä ennen kaikkea yhteiset taloudelliset intressit.
Onko antiikin Kreikka todella länsimaisen sivilisaation kehto?
Periaatteessa kyllä, mutta eri tavalla kuin tähän asti on yleisesti ajateltu. Länsimaisessa sivilisaatiossa on monia saavutuksia, joita pidetään kreikkalaisina, mutta jotka todellisuudessa ovat vanhempia kuin Kreikan antiikki. Kreikkalaiset omaksuivat hyödyllisiä oppeja samalla alueella heitä ennen asuneilta (”pelasgoi”) ja kehittivät niitä eteenpäin. Antiikin Kreikka ei siis edusta Euroopan sivilisaation varhaisinta alkuperää. Sen sijaan kreikkalaisella sivilisaatiolla oli “kääntölavan” rooli Vanhan Euroopan kulttuuriperinteen leviämisessä.
Miten tämä prosessi sitten sai alkunsa, ja mistä itse kreikkalaiset ovat peräisin? Olemme tienneet, että kreikkalaisten esi-isät ja -äidit olivat tulleet muualta, mutta emme sitä, miten paljon vaikutuksia muukalaiset maahan saavuttuaan saivat Vanhan Euroopan kantaväestön kulttuurista.
Uudet dna-tutkimukset ovat vahvistaneet, että kreikkalaisilla on indoeurooppalaista geeniprofiilia. Heidän esivanhempansa elivät arolla ja olivat paimentolaisia. Noin 3200 eaa. he vaelsivat Venäjän ja Ukrainan alueelta Etelä-Eurooppaan. Siellä he kohtasivat kantaväestöä, jolla oli erilainen geenipohja, ja joka oli jatkanut Vanhan Euroopan kulttuuriperinnettä. Tuo perinne ei hävinnyt maahantulijoiden myötä, vaan Kreikan maaperällä tapahtui laajamittainen fuusio, jossa Vanhan Euroopan perinteet ja indoeurooppalaiset traditiot sulivat yhteen. Syntyi antiikin kulttuurimalli (800-luvulta eaa. 500-luvulle jaa.), jota kutsumme “kreikkalaiseksi sivilisaatioksi”. Vanhan Euroopan sivilisaatioon kohdistuva tutkimussuuntaus pyrkii valaisemaan tämän fuusion eri vaiheita ja näyttämään, mitä niiden ymmärtäminen voi merkitä nykypäivän haasteiden kohtaamisessa.
Vanhan Euroopan taloja, rekonstruktio.
Harald Haarmann ja Virpi Lehtinen
Read this blog in English here.